sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Uutispuuro | A Newspaperpoem (18)













Joskus on oikaistava selkä, katsottava totuutta
silmiin suoraan ilman säkeenylitystä tai muuta
kaksoismerkitystä. Tammikuun alku on hyvä
hetki, ja kerta se on ensimmäinenkin. Peilistä
näen: runoilu ei kannata. Yhtä vähän tois-
temme paitoja pesemällä pysymme hengissä,
vaikka paita tuoksuisi paremmalta. Runous ja
tuoksu kuuluvat oleiluyhteiskuntaan, jossa hiki
ei jalostu vientituotteeksi. Kannattaako rukous?
Pysynkö pinnalla, jos sanon: Anna minulle vielä
tämä vuosi, joka hetki hyvä päivä. Uskon upot-
taessa keitän uutispuuroa, ripottelen ruisjauhoja
kiehuvaan, suolalla maustettuun veteen samalla
koko ajan hämmentäen: 2 l vettä, 2 tl suolaa ja
5 dl riihikuivaaa ruista ranteesta. Sivua kääntä-
en uutisrunoilijan uutishuttu hautuu kypsäksi.

(Sunnuntaisuomalainen 13.1.2013)

4 kommenttia:

Arja Uusitalo kirjoitti...

Minun täytyy tähän kommentoida sanoen, että kun minä katson peilistä, huomaan, että juuri runoilu kannattaa. Minut se on kantanut kauas. Se kannattaa minua. Pysyn pinnalla runojen varassa.
Rehellisesti.

Jouni Tossavainen kirjoitti...

Hyvä Arja, luetaan ja kirjoitetaan vaan runoja. Uskoa kyllä koetellaan näin vuoden vaihteessa, jos kohta muulloinkin, mikäli peiliin uskaltaa katsoa, valehtelematta.

Unknown kirjoitti...

Kiitos blogistasi. Viihdyn täällä :) Yritetään säilyttää uskomme, kohdistuupa se sitten mihin hyvänsä!

Jouni Tossavainen kirjoitti...

Näin tehdään, ja päivitellään, tjt