Friday, December 14, 2012

Tanssivan karhun varjolista | Critique

Varjoehdokkaat löytyivät näistä pinoista
Henriikka Tavin käsitetaiteellista teosta lukuunottamatta.
Vaikka ankarin rajaus, tehdään silloin, kun valitaan palkinto- raati, Yleisradion uutisesta ei selviä, ketkä valitsivat  Ylen vuoden 2012 Tanssiva karhu -palkinnon ehdokkaat.

Kun oppositio tekee varjobudjetteja, niin teen minäkin yhden varjolistan; kuvittelen lukeneeni Runeberg-raadissa suurimman osan niistä runoista, joita tänä vuonna julkaistiin.

Tämän vuoden runouden parhaita varjossa tanssivia karhuja ovat siis:

Vesa Haapala: Kuka ampui Ötzin?, Otava
Lassi Hyvärinen: Keisarin tie, Otava
Kaj Kalin: Design, Siltala
Marianna Kurtto: View-Master, WSOY
Teemu Manninen: Paha äiti, Poesia
Peter Mickwitz: Som du gör dina cirklar runt detta utanför, Schildts & Söderströms
Henriikka Tavi: 12, Poesia

Tässä vielä Minna Joenniemen, Tarleena Sammalkorven ja Sinikka Vuolan valitsema lista, ja keskustelu aiheesta jatkuu täällä.
 
Veera Antsalo: Sähkökatkoksen aikaan
J.K. Ihalainen: Tisle
My Lindelöf: Skogen i mitt hus
Maria Matinmikko: Valkoinen
Mikko Myllylahti: Väylä
Heli Slunga: Orjan kirja
Olli-Pekka Tennilä: Yksinkeltainen on kaksinkeltaista

Helsingin Sanomien kulttuuritoimituksen vuoden 2012 kirjojen listalle mahtui neljä runokirjaa Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon ehdokkaat Veera Antsalon Sähkökatkosten aikaan, Teos ja Ma­ria Ma­tin­mik­on Val­koi­nen, nta­mo sekä Tytti Heikkisen Mou­lin Ext­ra Beauté, Poe­sia ja Anne Hännisen Hiekkaleijat, WSOY.

7 comments:

Vesa Haapala said...
This comment has been removed by the author.
Vesa Haapala said...

Poistin kommenttini, koska luin tekstisi uudelleen ja huomasin, että olit päivittänyt sinne raadin tiedot. Ei sen kummempia kommentteja paitsi että raadin näköinen lista ja hyvä, että valikoima ei ole ihan odotuksenmukainen.

Jouni Tossavainen said...

Ei ole ihan odotuksenmukainen Hesarinkaan runoilijoiden lista; nuo kokoelmatko kertovat todella, mitä tapahtui suomalaisessa runoudessa vuonna 2012?

Vesa Haapala said...

Kyllä minunkin listani olisi ollut enemmän tuon sinun listasi näköinen kuin Karhun tai Hesarin, pienellä vaihtelulla tosin, mutta lukijoita on moneen junaan ja on hyvä, että edes runouden kohdalla kuvaa uskalletaan vähän levittää.

Jouni Tossavainen said...

Ketkä levittää, ketkä ei. "Kulttuurin uusia ilmiöitä perkaa omakohtaisesti enää kourallinen toimittajia ja kriitikoita", kirjoittaa Aleksis Salusjärvi Kritiikin uutisten pääkirjoituksessa. Kun nyt satuin lukemaan "kaikki" nuo runokirjat, niin enemmmän valinnat näyttävät raadeilta kuin tarjonnalta. Eli varsin kaunista jälkeä kaiken kaikkiaan.

Vesa Haapala said...

Toki valinnat ovat raatien näköisiä enkä itse olisi suurinta osaa noista kirjoista valinnut. Tarkoitin lähinnä sitä, että tuleepa uusia nimiä ja vähän kuin puskista. Tässä suhteessa huomio jakaantuu laajemmalle. Ei tuo Karhu-lista tietenkään kohdistu siihen, mitä uutta tms. nyt runoudessa tapahtuu.

Monesti kilpailuissa esiin nousevat nimet ovat jo niin vakiintuneita (olipa kyse sitten perinteisemmistä tai "kokeellisemmista" tekijöistä), että tuntuu mielikuvitus / asiantuntemus loppuneen raadeissa kesken. Mutta maku- ja arvostuskysymyksiksi nämä lopulta menevät. Listoista tulee aina tavalla tai toisella epäreiluja ja perustelemattomia.

Jouni Tossavainen said...

Aivan, ja juuri tätä yritimme perustella Runeberg-raadin puheessa Porvoossa (löytyy kokonaisuudessaan blogista). Kuitenkin näköisensä valinnat tehty raati jätettiin julkaisematta 17 sanomalehdessä. Vain Uusimaa ja Yleisradio osoittivat jotain muuta kuin mihin Salusjärvi viittasi. Veijo Merihän kirjotti raatilaisista teloittajina, ja siksi heidän nimensä pitäisi kuulua jokaiseen palkintouutiseen. Ja toisaalta jokaisen raatiin suostuvan pitäisi käsittää tämä aina "porukan puolesta" ja joka kerta "oikean asian" nimissä tehtävä työ, jota ehkä sen likaisuuden takia unohdettiin mainostaa 17 uutisessa (STT tietysi alunperin suurimpan syntisenä, ja vielä tarkemmin sanottuna STT:ssä juttua lyhennellyt (kulttuuri)toimittaja.)