Oslon siunatut hullut | Critique

Ari-Kyösti Seppo ja Karri Lämpsä. Kuva: Kuopion kaupunginteatteri.

Ingvar Ambjørsen ja Axel Hellstenius: Elling. Kuopion kaupungin- teatterin ensi-ilta 24.10. Ohjaus Tommi Auvinen, lavastus Erkki Saarainen, puvut Pirkko Jokela, valot Timo Suutarinen, äänisuunnittelu Timo Pönni, rooleissa Ari-Kyösti Seppo, Karri Lämpsä, Katri-Mari Peltola ja Ilkka Pentti.

Kirjailija Ingvar Ambjørsenin romaanisarjan (1993–1999) yhdestä osasta Axel Hellstenius dramatisoi ja Peter Nӕss ohjasi näytelmän ja sitten elokuvan Elling, josta tuli Norjan katsotuin. Suomessa Hellsteniuksen näytelmä sai 15. ensi-iltansa Kuopiossa.

Näytelmän nelikymppinen päähenkilö Elling pärjäsi kotona äidin kuolemaan asti, sen jälkeen laitoksessa, jossa kaveriksi löytyy Kjell Barne. Laitoshoidon loputtua kaksikon elämä kerrostalossa on täynnä arjen ongelmia, joissa auttaa sosiaalityöntekijä Frank (Ilkka Pentti). 

Eniten maailma järkkyy, kun nainen ilmestyy poikamiesten talouteen. Yläkerran Reidunin lisäksi Katri-Mari Peltola näyttelee hoitajan ja tarjoilijan roolit.

Ennen Kuopiota Tommi Auvinen ohjasi Ellingin Suomen kantaesityksen Tampereen Työväen Teatteriin 2003 ja vuotta myöhemmin Helsingin Kaupunginteatteriin, joten näytelmä on varmoissa käsissä. Jopa niin turvallisissa, että osataan olla yhtä ystävällisiä kuin kunnallisvaaliehdokkaiden Facebook-päivitykset tällä ja ensi viikolla. 

Kun Auvisen edellinen ohjaus Siunattu hulluus sai Kuopion ensi-iltansa runsas kuukausi sitten, on helppo nähdä kaksi Rummukaisen veljestä myös Ellingin aluksi Puistokoulun näyttämöllä. Samanlaista kokonaisvaltaista rakastettavuutta löytyy molemmista näytelmistä, mutta Ellingiä ei ole haluttu savolaistaa. 

Kuopion esityksessä potilaat eivät pääse avohoitoon esimerkiksi Niuvanniemestä, vaan heidät on etäännytetty Osloon teoksen synnyinsijoille, jossa syödään hapankaalia eikä maksalaatikkoa. Oslossa kissanpoikasten nimet ovat Holmen ja Kollen eikä Pippuri ja Elmeri, kuten kirjan suomennoksessa Veriveljet (Tammi 2004). 

Joskus savolaiseksi sanotun huumorin lähde on komedian suo, joten Auvisen vieraannuttamisen halun ymmärtää. Toisaalta tämä versio saattaa antaa vähän väärän kuvan paikallisen sosiaalitoimen tilasta, kun öljyrikkaassa Oslossa avohoitopotilaiden pornopuheluiden ja ravintolalaskujen tuhansien kruunujen kulut hoidellaan tuosta vaan. 

Edes se videonauhuri, johon hilpeät sankarit lupaavat säästää sossun rahoja, ei koskaan ilmaannu näyttämölle.

Lisäksi Henri Kapulaisen liki kymmmenen vuotta vanha suomennos lyö jo paikoitellen kapuloita repliikkien rattaisiin niin, että muutamaa mojovaa, vaikka sitten savonkielistä, mutjautusta kaipaa varsinkin Kjell Bjarnea esittävän Karri Lämpsän avuksi. 

Pakkomielteisen vonkaajan Kjellin kielen tasot jäävät nyt kuivaharjoitteluksi verrattuna Ellingin sivistyneemmän kansanosan parodiointiin, joka näytti sattuvan ja uppoavan ensi-illan yleisöön.

Itse Elling, Ari-Kyösti Seppo, on elementissään oslolaisena oikein viisaana miehenä, joksi Aapelin siunatut hullut epäilivät kyläkoulun opettajaa. Sepon varassa näytelmä liikehtii hilpeästi ja hermoherkästi. Arasta mammanpojasta kuoriutuu salaperäinen hapankaalirunoilija E, jonka vaatimattomuudesta moni taiteilija saattaisi ottaa opikseen.

Vielä lähemmäs sydäntä E sykähtää niillä, jotka tuntevat Kuopiossa asuneen runoilijan Olli-Pekka Tennilän. Ennen esikoiskokoelmaansa hän levitti itse painamiaan runoja kirjaston kirjojen väliin.

Puistokoulu on yhtä kodikas kuin Kauppilanmäen nuorisoseurantalo Vieremällä, mutta kahden katsomon väliin puristettu näyttämö ei näytä helpottavan näyttelijöiden urakkaa. Kun toiselle yleisölle puhuu, toiselle pyllistää. 

Vielä pitää puhua sivuunkin, ja Seppo on mukana näissäkin rytminvaihdoksissa.

Enkä voi olla tässäkään mainostamatta toista rytmi-ihmettä, Johanna Jauhiaista, jonka suvereenista soolosta Else savolaiset parhaillaan saavat nauttia tanssiteatteri Minimin tiloissa Sotkulla.

(Savon Sanomat 26.10.2012)

Runo "tip" kokoelmasta Kerro | Soundpoetry

Savolaiset kirjailijat teillä -kiertueella, jonka järjesti Pohjois-Savon sanataiteen läänintaiteilija Marjo Heiskanen, ”tipin” tulkitsivat taiteilijat Antti Raekallio, Anu Rajala-Erkut, Johanna Jauhiainen ja Anniina Aunola Keiteleen kirjastossa 13.10.2012.

”Tip” on käännös Erkki Lappalaisen runosta ”Stenen och vattnet” kokoelmassa Barnet och soldaten, Nordan 1988. (”Tunnistettuja lajeja ja nuotit”, Kerro 2007, s. numeroimaton)

Kerro (partituuri), ”tapahtuu paikassa jossa ei ole hiljaisuutta”, Lulu 2007, s. 16 − 17 (myös kokoelmassa Kerro, runoja, Like 2007, s. numeroimaton):

Kerro, Like 2007.

    

FAUNI (leikkisadetta edellisen alle ja seuraavan runon päälle)

tip tip tip tip tip tip tip tip tip tip tip tip tip tip tip tip tip tip tip...

JELENA (int. keittiö)

sataa      sataa     sisään      asti        hitaassa       tempossa       sumenee      sataa      patinaa      silmiin

- tip – tip  - tip – tip  -puu - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - 

ääni    kirjoittaa    edelleen   nimeään   veteen   katkeamatta   edelleen   kuvan   edessä   ja   takana  ei  tapahdu  elo  jatkuu   tasokkailla   kiiltävillä   pinnoilla  korvaan  tarttumatta  laseja  liikuttelemalla ikkunaa  kapeammasta  raosta  katto  näyttää  sinisemmältä maanmatto ylettyy pesemään koko taivaan alaspäin tullessa harva kantaa harvan murhetta niin kuin pilvi jonka varjo ja vesi valloittavat tasapuolisesti mustat lampaat syövät sumut villoiksi kirkkaasti kuin sade pesee kaupungin linnut laulavat ilman - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -     

FAUNI  (sadetanssi, johon tulevat mukaan Stephenin näppis ja puhe)

tip tip tip tip tip tip tip tip tip tip tip tip tip tip tip tip tip tip tip tip tip tip tip tip tip tip tip tip tip tip

tip tap tip tip tip tip tip tip tip tip tip tip tip tip tip tip tip tip tip tip tip tip tip tip tip tip tip tip tip tip

tip tap tip tip tap tip tip tip tip tip tip tip tip tip tip tip tip tip tip tip tip tip tip tip tip tip tip  tip tip tip

tip tap tip tip tap tip tip tipe tip tip tip    tip tip tip tip tip tip tip tip tip tip tip tip tip tip tip tip tip tip

tip tap tip tip tap tip tip tipe tip tap tip tapa tip tip  tip    tip     tip      tip      tip       tip          tip

tip        pa        pa        pa      pa     a      a    ti   ti   tip   tip tip tip tip tip tip tip tip tip tip tip tip tip

tip tap tip tip tap tip tip tipe tip tap tip tapa tipu tipu tip tip tip tip tip tip tip tip tip tip tip tip tip

tip tap tip tip tap tip tip tipe tip tap tip tapa tipu tipu tipi tip tip tip tip tip tip tip tip tip tip tip tip

tip tap tip tip tap tip tip tipe tip tap tip tapa tipu tipu tipi tapu tipu         tip tip tip tip tip tip tip

tip tip tip tip tip tip tap tip tip tap tip tip tipe tip tap tip tapa tipu tipu tipi tapu tipu tapu tapu

tip tip tip tip tip tap tip tip tap tip tip tipe tip tap tip tapa tipu tipu tipi tapu tipu tapu tapu pit 

tip tip tap tip tip tap tip tip tipe tip tap tip tapa tipu tipu tipi tapu tipu tapu tapu pit      tip top

tap tip tip tipe tip tap tip tapa tipu tipu tipi tapu tipu tapu tapu pit tip top     tip tip top tip pot    

 

tip tap tap tap tap tipe tap tapa tap tipu tap tipi tap tapu tap tupi tap top tap pot tap tip tip tip tip (Kerro (partituuri), Lulu 2007)

Runon "kuumenen kun myönnyn" ohjelmasta Kerro voi kuunnella täältä.  Kerro (12:58) esitettiin Yle Radio 1:n Ääniversumissa 29.10.2007.

Kirjasyksyn kysymyksiä | A Newspaperpoem (14)

 

Aloitanko alusta, kun kirja on loppu?

Lopetanko edes ensimmäisen kerran?

Osaatko sanoa, kenen pitäisi aloittaa?

Kenelle en tätä ainakaan aio lähettää?

Luenko vain itse vai vielä Mäntylän

palvelutalon mummoille ja papalle?

Entäs se ajattelu, kysymyksistä vaikein?

Aina kirjoja tehdään, syntyykö teosta?

Vastaako yksi hyvä sataa lukematonta,

kun palkintoja jaetaan jo alkusyksystä?

Mitä enemmän ajattelee sitä ohuempi

teos kuoleman edessä; kuolemattomilla

on niin kiire. Sen vähemmän ajatuksia

mitä enemmän kirjoja, mikäli on kiire. 

(Sunnuntaisuomalainen 21.10.2012)

Savon tekijät teillä | Authors on the roads

Kirjailijat Heidi Jaatinen ja Jyrki Heikkinen tanssivat, Marjo Heiskanen ja Johana Jauhianen tulkitsevat Jyrkin runoa valssiksi.

Vieremä, Kauppilanmänen kylätalo.

Savolaiset kirjailijat teillä -kiertue matkasi Kuopiosta Sonkajärvelle perjantaina, esiintyi Keiteleellä lauantaina ja loppusanat kuultiin Vieremällä Kauppilanmänen kylätalossa sunnuntaina 14.10.2012.

Ylä-Savossa kymmenen savolaiskirjailijan teksteistä tarjoilivat tulkintoja läänintaiteilija Anniina Aunolan johdolla taiteilijat Johanna Jauhiainen, Anu-Rajala-Erkut ja Antti Raekallio.

Taudin tavatessa Antin lauantaina koko kiertueen järjestänyt läänintaiteilija Marjo Heiskanen paikkasi hänen roolinsa sunnuntaina. Näin kirjailija Heiskanen palasi hetkeksi entiseen pianistin työhönsä.

Teppo Kulmala (vas.), Johanna, Anu Rajala-Erkut, Anniina ja Marjo.

Kiertueella ei pelkästään esiinnytty, vaan myytiin kirjoja pop up -kaupan tapaan. Keiteleellä kauppaa tehtiin peräti kirjakauppa/postin tiloissa, mutta Sonkajärvellä ja Vieremällä ei ole enää kirjakauppoja.

Poika, Sirpa Kähkönen, Marjo ja Saija Nissinen Keiteleen kirjakaupassa.

Kiertue alkoi Sonkajärven kirjastosta.

Kirjastonjohtaja Eeva Keränen.

Pohjois-Savon taidetoimikunnan tukemalla kiertueella olivat kirjailijoista mukana Jyrki Heikkinen, Heidi Jaatinen, Sirpa Kähkönen, Matti Kauppinen, Teppo Kulmala, Marja-Leena Lempinen, Saija Nissinen, Kirsi Pehkonen ja Jouni Tossavainen.

Savon vuoden 2011 kirjailijakiertueen muistiinpanoja löytyy täältä.

Syysunelmia | A Newspaperpoem (13)

Marjapaikka kasvaa ajasta,

     puolukasta parasta aikaa.

Kesä meni suppuun

     kuin lakka suuhun:

muutama siemen hampaissa

     koko talvi käsillä.

Otan ja kaadun kalpeaksi

     lätäköksi kun en saa poimituksi

sitä mikä jäi sanomatta

     ennen kuin järvi jäätyy:

Aurinkosi kanssa oli niin kevyt
      kävellä pimeyttä kohti, hiljalleen

hävitä kuten hapero
     hämärtyvässä metsässä.

(Sunnuntaisuomalainen 30.9.2012)