Matti Pulkkisen muistoksi Esko Laitinen luki runonsa Kehto Lapinlahden hautausmaalla 16.5.2012. |
Mikko Valtonen laski kukat. |
Muutaman muistosanan hautausmaalla ja kirjastossa kertoivat Hämäläinen lisäksi Pulkkisen ystävät Lapinlahdelta sekä kirjailijat Liisa Laukkarinen, Matti Pajula ja Keijo Siekkinen. Runonsa "Kehto" esitti lapinlahtelainen, myös klovni Tatuna tunnettu Esko Laitinen:
Mikko tarjosi myös tupakan, Liisa kukat. |
Ei hän minua kehottanut, vaan lasta,
jolla riippui kehto olkapäällä.
Minä näin sen sateessa puun alla, hämärässä. Oli hiljaista,
paitsi sateen ropina ja kehto sateensuojana
lapsen pään päällä.
Juoksin puun alta sen pienen lapsen luo ja vapautin hänet
kehdosta, napanuorasta ja annoin sateen tulla meidän
syliin, sylikkäin. Sade lakkasi, kun aamuaurinko herätti meidät.
Veljeni istui vierelläni ja hymyili. Hän oli rakentanut laavun yöksi.
Minä kutistuin kehtooni ja itkin.
Piia Valkonen, Mikko ja Liisa Laukkarinen. |
Matti Pulkkisen hautapaikka. |
Kansan Uutisten viimeisessä kolumnissaan Piia Valkonen kirjoitti:
"...jotain Lapinlahdelta nyt puuttuu. Ei voi pysähtyä keskustelemaan kirjallisuudesta puiston penkillä istuksivan kohukirjailijan kanssa.
Kohta tulee vuosi kirjailija Matti Pulkkisen kuolemasta. Vaistosin, että myös tämä oli halkeamaisillaan taidepitäjän todelliseen luonteeseen.
Pirkko Kuismin kirjastolla. |
Kuismin, Laukkarinen, Siekkinen ja Hämäläinen. |
Kirjastosalin paheksuva ilmapiiri tihentyi tihentymistään ja minä Ylä-Savon työväen raittiusyhdistyksen perustajajäsenenä jäin ties monenteen kertaan miettimään, miksi ainoa tapa ilmaista sitä, ettei kuulu sipistelevään porvariluokkaan, on hillitön ryyppääminen.
Kun soitin kirjailija Liisa Laukkariselle, että Lapinlahdella olisi 16. toukokuuta tarkoitus kerätä kirjailijaveljiä ja -siskoja pieneen tapaamiseen, tämä suhtautui epäilevästi. Mahdetaankohan siellä hymistellä, Laukkarinen arveli.
Keijo Siekkinen ja Simo Hämäläinen. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti