 |
August Strindberg på sin balkong i
Blå tornet, Drottningatan 85 (foto: Sven Åsberg 1912) och August på
morgonpromenad utanför Blå tornet på Drottninggatan i Stockholm (foto: Magnus
Wester den 9 april 1912).
|
Etupurje ei
enää pidä tuulessa kun meri avautui saariston suojasta.
Kuoleman
kuva on salaa otettu. Se ei vastaa mielikuvaa
jonka
halusit jättää Sven Åsbergille myöntämässäsi psykologisessa
potretissa
linnasi parvekkeella. Aavistus valkeasta kultataljasta silinterin nurkassa
ja viikset
pörhöllään, silti uskon että ”linna” tarkoittaa tässä Kööpenhaminan
Sinistä
tornia jossa Kustaa Vaasa istui vangittuna.
Silinteri
sama molemmissa kuvissa eikä suojaa korvia, vapisevia näppejä paleltaa
 |
| Carl Eldhin Strindberg, 1912. |
Drottninggatanilla
lunta on niin paljon että piti olla iso hätä elämän perään:
kerran
vielä suoritan aamukävelyni vaikka keppi ei heilu
ja toinen
käsi ei pysy selän takana. Morfiinin lisäksi
pelko
pistää silmistäsi
viikset
valuvat pitkin vanhan eukon naamaa
toivottomuus
painaa sänkistä pikkuleukaa
 |
| Tukholman kaupunginkirjston August. |
Keltaisesta
munan löyhkästä piru tykkää ihaillessaan kallosi isointa reikää.
Tuohon
sinertyvään monttuun se livahtaa ennen kuin suusi sidotaan
Pienen
katekismuksen sijasta iso Raamattu nostetaan sänkysi viereen
ja
sairaanhoitaja Hedvig Kistneriltä saadaan uutisoiduksi
viimeiset
sanat "Jag finns ej mer" tai toisen lehden mukaan
”Nyt en
enää puhu!”
(Runo kokoelmasta Sininen torni, Savon Sanomat 13.5.2012)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti