Kanadalaisen
taiteilijaparin Janet Cardiffin ja George Bures Millerin Korppiparven (2008) äänet tulevat 98 kaiuttimesta. Vastaavaa kokemusta
voi metsästää YLE Radio 1:n Ääniversumin
ohjelmista, mutta taidemuseon isossa tilassa aallot, kone, kuorot, laulu,
linnut, piano ja meri liikkuvat kymmeniä metrejä niin, että kohiseva jyrinä tuntuu
ajoittain aidommalta kuin oikea myrsky.
Huipputekniikalla luonnon
ja kultuurin äänille sävelletyn sinfonian keskiössä on kuitenkin sana, kun Janet
Cardiff kertoo kolme unta, joita yhdistää loppua kohti lisääntyvä kauhu.
Korppiparven
jännite syntyykin kauhun ja kauniin ristiriidasta. Kun venäläisen mieskuoron Pyhä sota houkuttaa isänmaallisiin marssitunnelmiin,
korpit lehahtavat pään yli, ja näen ne viattomat, jotka Stalin tyrkki
joukkohautoihin. Teoksen korppi on sekä kuoleman lintu että ennustaja.
Painajaisten jälkeen Janetin
kaunis kehtolaulu helpottaa, kunnes Korppiparven
kuunnelma tai elokuva ilman kuvaa alkaa alusta. Tilassa on hyvä liikkua, mutta
parhaat tehot irtoavat tuolilla kaiutinten keskellä. Lopulta sana hiipuu, teos
työntyy tilalle ja myönnyn olemassaololle. Sen jälkeen katson eri tavalla
helsinkiläistä varistakin.
Cardiffin sanat
yhdistävät installaation äänirunouteen, jota on kuultu kuopiolaisessa
kirjallisuustapahtuma Kirjakantissa mm. Christian Bökiltä, Leevi Lehdolta ja Charles
Morrowlta. Jos Cardiffin "librettoa" seuraa paperilta, paljastuu myös
kirjoittamisen vaikeus. Miten erilaiselta kuulostavatkaan äänet, joita
yritetään sanallistaa näin: "Käheää hengitystä. Hengitys tasaantuu ja
loppuu, sellojen tilalle korkeat soittimet ja tuulen ääni."
Korppiparvi
on
poikkitaiteellinen työ, jonka arvostelemisen vaikeutta lähestytään elo-syyskuun
vaihteessa Helsingissä. Arvostelijain liiton kansainvälisen seminaarin otsikko on "Critcs
Between Arts".
Janet Cardiff & George
Bures Miller: Korppiparvi ˗ The Murder of Crows 20.5. saakka taidemuseo Kiasmassa.
Videonäyte www.kiasma.fi/ohjelmisto/korppiparvi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti