 |
| Äärimmäistä pienyrittäjyyttä Akateemisessa. |
Koska kaupallisten kustantamojen rahakassoja ei enää välttämättä tarvita, runouden on mahdollista itsenäistyä ja todellakin muodostua sellaiseksi 'äärimmäiseksi pienyrittäjyydeksi', joksi Charles Bernstein on sitä kuvannut. Jos runoilija esimerkiksi painattaa omat kirjansa jonkin tarvepainatus-palvelun kautta ja toimii itse omien kirjojensa taittajana, hänen on mahdollista päästä köyhyysrajan yläpuolelle julkaisemalla yksi runoteos kuukaudessa: 12 teosta vuodessa.”
(Henriikka Tavi: Tammikuu, Poesia 2012, 46)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti