Komin iso lumi puissa
sininen metsä valkeana porona.
Ehkä Komin mahasta ei nouse maatervaa
ehkä punaemäiset kuuset vain valkeita
tai sinisiä pihtoja.
Ehkä me selviämme
tai huojumme muuten vain Siperian mudassa.
Koko kirjailijakokous
me emme luistele männikköön asti,
jos syyllisen verta ei näy valkealla oksalla
tietä ojentamassa tai kääntämässä
liian tasaista jokea.
Taivasta vasten kuivaparta
Komin luminen nekku
valmis ja lopullinen
yhtä alkeellinen astia
kuin minä.
Maata vasten
monijuurinen kuppi
multainen ja musta kourallinen
karhuntukkaa.
Taivasta ja maata
näreapinan neulastie.
(Laani: "Neulastie" (2/6), s. 148-149)
1 kommentti:
Kiitos näin blogimaailmankin kautta vierailustasi meidän koululla! :)
Lähetä kommentti