Luun lukossa Luiskasaaressakasvaa sivuttain Koreanliuska.
Pyörivän lehden luiskaa laitaa pitkin
kolikkoon kloonattu nimi
U r o p a e pysyvän kurssin ikikoroksi.
Koreanliuskan kuvassa
mustat pyöreät soivat triangelissa
lehdet kuin pallot
kolisevat taskylkisessä kolmiossa.
Seitsemän nurin ja yksi oikein
ihminen, viimeinen tosin.
Koreanliuska, tämä hybridi
on jokaisen oma puu
täysin tunnustettua purtavaa,
jätti ikivihreä saarna.
Se kannattaa maailmaa
niin kuin puu ja muinoin miesjumalat vahvat,
vaihtuu ja kelpaa kaikille maakuntakukaksi
käy joka moottorissa
on pyytämättä hengissä
ja hengessä mukana pitempään kuin me.
Se kyllä myöntää vetävänsä viimeisen henkosen
eri tahdissa, koska me olemme silloin hyvin
tahdittomia.
(Laani: "Koreanliuska" (1/2), s. 150-151)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti