Canth kirjoitti kaikki teoksensa Työmiehen vaimosta lähtien salin pöydän ääressä. Jos vieraat pääsivät yllättämään, hän sujautti paperinsa pöytäliinan alle, ja samassa työhuone muuttui Minnan salongiksi, jossa pelattiin skruuvia ja spiritismiä. Kanttilan salin toinen työkalu oli kiikkutuoli, josta käsin Juhani Ahon mukaan ”luotiin tämä miesten hutiloima maailma uudelleen”.
Minnan pöytä on nyt korttelimuseossa, ja Minnan salongin paikalla keitetään kahvia rakennusyhtiö NCC:n väelle. Kahvinkeittovehkeiden lisäksi salongin pöydällä odottavat jakoavain, kuulakärkikynä, mikro, muovipullo, pahvimukeja ja -putki, silmälasit sekä sekalainen pino kopiopaperia. Muuhun kalustuksen kuuluu neljä oranssia tuolia, joista yhden selkänojalle on unohtunut sininen Kuopion Lämpölaite ky:n takki. Leijona-haalari roikkuu avoimen peltikaapin ovessa mustien työmaakenkien päällä.
Työmaakopin henki ei ole spritistinen, enemmänkin pölyinen, ja skruuvin korvaisi katko tai pokka.
Viereisessä huoneessa rokkaa Suomi Pop, vaikka talossa ei näy ristinsielua sinä aikana, kun kävin kylässä. Telineramin Playboy-kalenterissakin eletään vielä viime vuotta. Kiinteistön omistajan NCC:n lisäksi Kanttilan kuntokartoitusta tekee Ingmanin käsi- ja taideteollisuuskoulu.
Ikkunaan on unohtunut syksyisen Anti-festivaalin tarra, jonka viherryksestä muistan, kuinka useammin kuin kerran istuimme Vestäjien ja Kirjakantin palavereissa. Silloin tässä oli Pohjois-Savon taidetoimikunnan kahvio, ja seinällä hehkui punaisena Pentti Meklinin työ Maalaus IV. Nyt taide ja toimikunta ovat evakossa, ja kevään kuluessa ”kaapunnin poejat” päättänevät, palaako kulttuuriväki taloon.
(Parnasso 1/2007)
6 kommenttia:
Risto Niemi-Pynttäri
to me
show details
10:04 pm (11 hours ago)
Jouni hei, en vaan saa kommenttia blogiisi läpi. Tällaista yritin,
voisitko siirtää sen kommentiksi sinne...
RistoNp
Hyvää minnakanttia !
Onnittelut erittäin hyvältä vaikuttavasta Kerro (parituuri) kokoelmasta
(luen vasta vain tuota pdf-tiedostoa blogisi sivusta).
Ja ensimmäistä keskustelua...
aloitin lukemisen lauantai-iltana katsottuani Berliner Alexanderplazia, ja
tekstiin tuli Franz Biberkopfin kertojaääni ;-) eli eihän siitä mitään
tullut.
Mutta avarassa sunnuntaissa, aamun lintuja kuunneltuani lukeminen oli
todella vaikuttava kokemus. Palaan siihen vielä monta kertaa.
Jos muillakin kuin Risto Niemi-Pynttärillä samanlaisia kommenttiongelmia, voisitteko meilata. Sitä ennen yritän rukata asetuksia
tjt
Käväisin Kuopiossa naistoimittajien kanssa Minna Canthia juhlimassa. Hieno oli Minna-musikaali, vaikka tietysti viihdelähtöinen ja opettavakin.
Sun Minna-monologisi ehdin myös kuulla. Tuli Haavikko mieleen.
Olisitpa rimauttanut Kuopion reissullasi, niin olisi verestetty Romanin matkan muistoja (vrt. Kuva ja sana: 22.2.2007 Kaikki hyvin | Feeling Good).
tjt
No siinä oli sellainen meno päällä, minuuttiaikataulu, että hyvä kun perässä pysyi. Julkkareista toiseen ja vastaanotolle. Ajattelin että olisit ollut kirjastossa paikalla, muttet ollutkaan. Jyrki Heikkiseen törmäsin Kanttilan edessä. Käytiin kahvilla.
Mutta tuleehan näitä tulemisia. Kerro sinäkin, jos olet tulossa Hesaan. Petroskoiko ei jäänyt mieleen?
Just joo, niin nenän alla, että ei näe saati muista. Mutta uusimmasta MotMotista löytyy Silja Järventaustan raportti kirjailjoiden kongressimatkasta Karjalassa.
tjt
Lähetä kommentti