>tässä juttu. toivottavasti tulee ajoissa. meidän päässä on ollut tietoliikennepiuhat solmussa päivän. – janne >Terve Janne, kiitos hienosta jutusta. Laitoin versaalilla muutamia esityksiä pieniksi tarkennuksiksi. Toivottavasti ehdotuksista saa selvää. Hyvät päivän ja taiton jatkot tjt
>Italo Calvinon kirjassa Herra Palomar pysähtyy miettimään linnunlaulua: "Entä jos viestin merkitys piileekin tauossa eikä vihellyksessä? Entä jos rastaat keskustelevatkin hiljaisuudella. Hiljaisuus joka näennäisesti on samanlainen kuin toinenkin, voisi ilmaista satoja eri tarkoituksia."
> Kuopiolaisen Jouni Tossavaisen uusi runokokoelma lähtee samasta ajatuksesta: "kerro jos kerrot hiljaisuus on lintujen keskustelua". KESKUSTELU
> Kerro-runokokoelma sai alkunsa äänen käytöstä ja pohdinnasta. Runojen pitkät säkeet muotoutuivat runoilijan omasta äänestä. Pohdinta ajoi työtä eteenpäin.
> – Mitä ääni yleensä on ja miten sitä voi ilmaista paperilla, Tossavainen kysyy.
> – Yleisesti kuvitellaan, että kirjaimilla pystyy kirjoittamaan puhetta tarkasti, vaikka kirjoittaminen on vain tapa litteroida puhetta.
> Äänen, sanan ja runouden – sekä kirjoitetun, että elävän – välisien suhteiden pohdinta ei ole Tossavaiselle uusi asia. Se alkoi jo vuonna 1985, kun hänen ensimmäinen runokokoelmansa Juoksijan testamentti ilmestyi. Vuosien aikana pohdinta on mennyt syvemmälle ja syvemmälle runouden historiaan. Tossavaisen puheeseen eksyvät Homeros, Jeesus ja runomitta.
> – Vuonna 1985 tiesin paremmin kuin nyt, mitä runous on. Pohdin sitä aina, mutta en saa ajatustyötä koskaan valmiiksi. Se on hyvä, sillä silloin loppuisi runojenkin kirjoittaminen.
>
> Tietotekniikka mullistaa runouden
> Vuoden 1985 jälkeen Tossavainen on julkaissut kymmenen runokirjaa, neljä romaania, urheilukirjan ja novelleja sekä radioon feature-juttuja ja kuunnelman. Hänen esikoisteoksensa viimeinen osa ja uusi Kerro-runokokoelma on dramatisoitu. Uusi kuunnelma nauhoitetaan elokuussa, mutta dramatisointiin pääsee käsiksi nyt internetissä, josta sen voi ladata.
> – Netistä ladattava versio mahdollistaa saman teoksen lukemisen kahdesta eri lähteestä rinnakkain. Uskon, että se muuttaa (merkittävästi) sitä, miten teoksen kokee. MERKITTÄVÄSTI VOIS OTTAA POIS
> Tietotekniikan ja uusien ilmaisukeinojen yhdistäminen runouteen innostaa Tossavaista. Hän on avoin kaikille uusille ideoille, jotka voivat viedä runoutta eteenpäin.
> – Tietokone ja internet mahdollistavat esimerkiksi liikkuvat sanat. Sellaista ei voi toteuttaa mitenkään paperilla. Tekniikan kehitys haastaa runoilijat entistä aktiivisemmin miettimään, mitä runous on, mikä on elävän runouden suhde painettuun sanaan ja tarvitaanko runoutta paperilla enää lainkaan.
> – Onko yleensä enää mitään uutta, mitä paperilla ei ole vielä sanottu?
> Internetiin on mennyt jo joukko runoilijoita. Tossavaisen mukaan erityisen hyvin uuden tekniikan on ottanut haltuunsa J.P. Sipilä. Onpa netissä myös Tossavainen itsekin lehdistä tutun Kuva & Sana -palstansa kanssa.
> Paperille painettu runous ei kuitenkaan häviä niin pitkään aikaan, kun löydetään mielenkiintoisia ilmaisutapoja. Tossavaisen mukaan Henriikka Tavin tuore Esim. Esa -teos on hyvä esimerkki nykyaikaisesta konkreettisesta runoudesta. Tavin teoksessa jokaisella sivulla on oma runonsa ja (jokaisen) sivu(JEN) alalaidassa juoksee toinen runo kuin uutisotsikot uutislähetyksen aikana. JOKAISEN VOISI OTTAA POIS JA SIVUN PO. SIVUJEN
> Tossavainen esittelee Tavin Tehtävä 1. Kirjoita runo -runon esimerkkinä (onnistuneesta) konkreettisesta runoudesta. Siinä runoilija antaa lukijalle runon rungon ja aukkoja sekä ohjeet niiden täyttämiseen Tossavaisen mukaan tehtävän tuloksena on perinteisen modernistisen runon parodia. ONNISTUNEESTA PO. MIELENKIINTOISESTA
> – Ja se on vähän parempi kuin yksikään Tommy Tabermannin runo, hän nauraa. JA SE ON MINUSTA VÄHÄN HAUSKEMPI KUIN USEIMMAT TOMMY TABERMANNIN RUNOT
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti