 |
| Kuopion ensimmäisen patsaan Johannes Takanen muovaili ja valoi Roomassa 1884-1886. Alkuperäiskansa epäilee, ettei tällä herralla ole käsiä, koska päätyöläisellä ei ole niille käyttöä. Kuvan Snellmanin puiston kuuset kaadettiin vuonna 2018. |
”Kuopion oraakkeli” J. V. Snellman kannatti Suomen metsien hakkaamista mahdollisimman nopeasti,
koska puunjalostusteollisuus loppuu joka tapauksessa edistyneemmän ”maatalouden
jalompien tuotteiden” vallatessa vientimarkkinat (Markku Kuisma: Saha, 2016, 84).
”Etutöölön ennustaja” Jari
Ehrnrooth juttelee tänä päivänä, kuten 1800-luvun Snellman, joka toi ja
tuotteisti Hegelin Suomessa. Hegeliläisestä sivistysuskostaan huolimatta esimerkiksi
Zachris Topelius päätyi kuitenkin luontokäsityksessään suurin piirtein
päinvastaiselle näkökannalle kuin Snellman ja Ehrnrooth, jonka kuoharointeja mietin jo 1. lokakuuta 2019 täällä: ”Kuoharit | Eskelinen, Nylén ja Ehrnrooth”.
J. V. Snellman Litteraturblad 6 juli1847
”Hengen maailmassa ei
suurenmoisinta ole se, mikä on lähinnä luontoa, vaan se, joka lähinnä vastaa hengen
omaa luonnetta.
Luonnon muodot eivät
ensinnäkään ole suinkaan kauneimpia. Jollei kukaan maalari tai kuvanveistäjä
olisi luonut esim. kauniimpia ihmiskasvoja kuin luonnon tuottamat, tuskin
kukaan puhuisi kauneutta luovasta taiteesta. Muodon suurempi kauneus kuuluu
tässä yhteydessä hengen maailmaan, perustuu mielikuvituksen synnyttämään
ihannekäsitykseen siitä, millaisilta ihmiskasvojen pitää näyttää, jos niiden
pitää ilmaista hengen olemukseen sisältyvää kauneutta.
Ihmisen ulkomuodossa ei
luonnostaan ole tätä kauneutta, koska hän lähtee luonnon käsistä eläimenä ja
lähestyy vasta sivistyksen kautta sitä todella järjellisen olennon tasoa, jolla
hänen tulee olla. Niinpä toiseksi luonnonihmisen ajatukset ja mielikuvat ovat
runsaimpia, ylevimpiä, eniten ihmisjärjen arvon mukaisia. Tietämyksen
karttuessa tunne ei aina syvene eikä tahto jalostu.
Tietämys saattaa
kuitenkin jalostaa sekä tunnetta että tahtoa. Emme toki otaksu, että tri
Lönnrot kiistää tätä. Mutta koska kaunein runous ei voi olla muuta kuin mitä
selvimpiä ja ylevimpiä ajatuksia, jaloimpia aikomuksia ja syvintä tunnetta,
jotka ilmaistaan kauneimmassa muodossa, pystyy sivistyneiden runous,
taiderunous, pakostakin saavuttamaan korkeamman tason kuin kansanrunous,
luonnonrunous.”
Jari Ehrnrooth Yleisradio 21. lokakuuta 2019
”Aistit valtaavan luonnon
vastaansanomaton ihmeellisyys erehdyttää mielen antamaan kohteilleen
itseisarvon, jota ei ole siinä mikä on annettua. Arvokasta voi olla vain se,
minkä ihminen on luonut, muokannut tai omakseen ottanut. Luonto sinänsä on
tuskin muuta kuin lumoavaa aineiden vaihduntaa…
Luonnonpalvonta sopii
alkuperäiskansoille, mutta tieteellisen maailmankuvan jalostama korkeakulttuuri
kohoaa aistilumouksen yläpuolelle. Darwinin ja evoluutiotutkimuksen jälkeen on
kiistatonta, että luonto vain sopeutuu muuttuviin olosuhteisiin eikä sen seasta
voi löytää tavoitteitaan vapaasti harkitsevaa henkeä…
Vastaavasti myös kuva
luonnosta muuttuu. Ei ole mitään Luojan luomaa koskematonta luontoa jota
tulisi nöyränä arvostaa. On vain erilaisiin olosuhteisiin sopeutuvia luonnon
olioita ja prosesseja. Arvot ja arvostukset ovat kulttuurisia luomuksia kuten
niitä vaaliva ihminen. Me voimme pitää aarnimetsää arvokkaana, mutta se on vain
mielipide, ei tosiasia…
Mikään ei silti horjuta
homo sapiensin asemaa luonnon voittoisana valtiaana. Tästä voisin lyödä vaikka
vetoa Pentti Linkolan kanssa, mutta se veto olisi niin pitkä, että
elinajan odotteeni vuoksi joudun heittämään ennusteeni ilmaan."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti