perjantai 29. maaliskuuta 2019
tiistai 26. maaliskuuta 2019
sunnuntai 24. maaliskuuta 2019
Kirjallisuuden neliraajahalvaus | Criticism
 |
| Hassan Blasim: Allah99, suomennos Sampsa Peltonen, WSOY 2019. |
Suomennospalkintojen ehdokkaat julkistettiin pari viikkoa sitten. Uutisen löysin vasta eilen Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton nettisivulta.
Näin huonosti tiedottaminen ei onnistunut edes silloin, kun sain olla
mukana J. A. Hollon raadissa valitsemassa edellisvuoden parhaita tietokirjojen
suomennoksia.
Kääntämisen vaikeus tuli mieleen jo lukiessani Hassan Blasimin romaania Allah99 ja jälleen tänään, kun Savon
Sanomien arvostelija Henri Nerg viittaa virkkeen verran suomennokseen ˗ Hesarin Antti
Majanderin pohtiessa kääntämistä vielä niukemmin.
Nergin mielestä suomennos on erinomainen: ”Vaikken arabiaa osaakaan, Sampsa Peltosen suomennos
vaikuttaa erinomaisen taidokkaalta ja välittää teoksen leikittelevyyden
onnistuneesti lukijalle.” (SS 24.3.2019)
Hälytyskelloni
kilahti ensimmäisen kerran takakannen mainostekstiä vilkaistessani. Suomentajan
nimi on painettu näin: Sampsa peltonen.
Toisen kerran
heräsin kääntäjä Peltosen arvostellessa alkusanoissaan toisten suomennoksia:
”Oman lisäulottuvuuteensa
tuovat kirjan viittaukset romanialais-ranskalaiseen ajattelijaan Emil Cioraniin, jonka äärimmäisen
kiinnostavasta tuotannosta ei valitettavasti ole saatavilla laadukkaita
suomennoksia.”
Kuitenkin käteni
ojentamalla löydän työhuoneeni kirjahyllystä Juhani Ihanuksen ja Carla
Schubertin Cioran-suomennoksen Katkeruuden
syllogismeja (Loki-kirjat 2004), jota olen pitänyt huolellisena työnä alkusanoineen,
kronologioineen ja kirjallisuuslähteineen. Toisen Peltosen laaduttomaksi
moittiman suomennoksen on tehnyt Simo
Määttä: Hajoamisen käsikirja
(niin & näin 2009).
Ihanuksen ja
Schubertin alkusanat päättyvät toisaalta lohduttavaan, toisaalta virheiden
tiellä eteenpäin kannustavaan kappaleeseen:
”Cioranin
mukaan on turha tavoitella virheettömyyttä ja täydellisyyttä. Juuri
epäonnistumiset ja virheet ovat hänestä kiinnostavia. Siksi emme mekään
voivottele Cioranin suomentamisen mahdottomuutta vaan kutsumme lukijan avaamaan
kirjan kuin haudan ja astumaan siihen kuin häihin. Miksi suomentaa Ciorania?
Miksi ei?”
Peltosen ensimmäisen
kirjoitusvirheen löydän sivulta 17 (ajatuksin
po. ajatuskin) ja sen jälkeen koko aukeama vaikuttaa joltain muulta kuin
SS-kriitikko Nergin mainitsemalta ”erinomaisen taidokkaalta” suomennokselta.
Jo ensimmäiset
sanat ”sain päähäni” ottaa jostain syystä päähäni. Eikö suomeksi ole jokin
parempi ilmaus? Entä seuraava verbimuodostelma: voisin alkaa pitää? Eikö ”voisin aloittaa” blogin tai ”voisin pitää”
blogia riitä?
Toisessa
lauseessa toistuu ensimmäisen alkaa
ja enää on tarpeeton, koska pystykään riittää. Kirjailijan piikkiin menee toisen kappaleen
ensilause, joka on itsestäänselvyys, ja romaanin läpikulkeva namedouppaus alkaa
Pessoasta.
Samassa
kappaleessa näkyy myös pilkutuksen kummallisuus (minut joka), jota jatkaa esimerkillisesti sivun 17 ensilause: ”Joskus
teinivuosina kuulin kun joku sutkautti että ’ideoitahan on maailma väärällään’.”
Siis, vaikkapa näin: Joskus teinivuosina kuulin jonkun sutkauttavan, että…
Entä mikä
tauti on yleinen neliraajahalvaus?
Miten se eroaa neliraajahalvauksesta, joka näyttää kohdanneen
kulttuuritoimituksia, jotka eivät uutisoi edes Agricola- ja Hollo-ehdokkaita.
perjantai 22. maaliskuuta 2019
tiistai 19. maaliskuuta 2019
Tasa-arvoinen heebo | Minna Canth 175
Istun tasa-arvon päällä.
Siinä se on.
Minähän se siinä.
Minna miettii sitä.
Tasa-arvo. Jaaha.
Aivan kuin museossa.
Heebo*) Göran Palmin ”uusyksinkertaista polemiikkia juhlavuotta vastaan ”
mukaillen. (Vrt. Merete Mazzarella: Varovainen matkailija, 2019, suom. Raija Rintamäki, 141).
*)”Minna Canthia
ei voinut käyttää suomalaisuuden edistäjänä, kuten Juhani Ahoa, Pietari
Päivärintaa tai näitä heeboja.” (Kaarina
Hazard: ”Leskiäiti ja humoristi”, Teema
2/19, 11).
sunnuntai 17. maaliskuuta 2019
Tapasivatko Canth ja von Wright? | Flag Day 19.3.
 |
| Ferdinand von Wright Tidskrift för Jägare 1/1895. |
Tapasivatko
samana päivänä (19.3.) syntyneet savolaistaiteilijat Minna Canth ja Ferdinand von
Wright koskaan Kuopiossa? Tai missään muualla?
 |
| Savo maaliskuu 1884. |
Talvisin
taiteilijat asuivat samaa kaupunkia, ja vaikka kevään tulleen Ferdinand muutti
Haminalahteen, silti mistään ei löydy merkintää taiteilijoiden kohtaamisesta. Saati
siitä, että he olisivat juhlineet synttäreitään yhdessä.
Esimerkiksi
Canthin tuorein elämäkerta Minna
Maijalan Herkkä, hellä hehkuvainen
(2014) tuntee vain yhden Wrightin. Mutta hän on filosofi Georg Henrik. Toisaalta Wrightin veljesten 7-osaisissa päiväkirjoissa
Konstnärsbröderna von Wrights dagböcker
(1996˗2010) ei mainita Canthia eikä hänen tyttönimeään Johnson.
Canthin
ja Wrightin veljesten kirjeistäkään en ole löytänyt minkäänlaista merkintää
siitä, että kuopiolaiset aikansa merkittävimmät taiteilijat olisivat kohdanneet
tai edes tutustuneet toisiinsa teostensa kautta.
 |
| Näköala Haminavuorelle lauantaina 16.3.2019. |
Niinpä
Minna ja Ferdi eivät ilmeisesti nähneet toisiaan edes tässä kevään 1886 kokouksessa.
Samaa kaupunkia syntymäpäiväsankarit asuivat kuitenkin 26 vuotta. Ensin kymmenen Canthin nuoruusvuotta (1853˗1863) ja vuodesta 1881 Minnan kuolinvuoteen 1897. Haminalahdessa sairastellut Ferdi (1822˗1906) aloitti siskojensa kanssa tiiviimmmän talviasumisen Kuopiossa 1880-luvun vaihteessa.
lauantai 16. maaliskuuta 2019
Päivän Alepa | "Where the EU, There a Problem"
 |
| Miksi mistään ei saa selville, kuka on luonut Alepalan kevätkannen? Valon lisäksi Sanna Karlströmin runot tuovat kesän jopa Salelle. Kuva: Otava. |
Missä Onni, siellä uni on
sanoi Soini salilla
Alepan ananasta maistellen.
Ison perässä juostaan, pientä
jää tilille: Eiffelistä pisara
huulillasi, Niagaran putouksilla
kuivaa kikatusta.
Korkeassa talossa mummo
maalta viihtyy, pelkää
avaimensa puolesta.
Lihavia koiria porvarit
hotkii pyyt, paskat
pienetkin jää siihen
siivoamatta kuin Talvi-
vaara, puhdas rahavesi
kuplivan kevyttä
vaalia raskasta juoda.
perjantai 15. maaliskuuta 2019
maanantai 11. maaliskuuta 2019
perjantai 8. maaliskuuta 2019
maanantai 4. maaliskuuta 2019
Kolmasosa "Kuohareista" luettu: viisi virhettä
Ääneen lukiessa silmille on hypännyt viisi kirjoitusvirhettä. Jokainen liikaa ja yksikin syy, miksi en halua lukea aiemmin julkaistuja kirjojani.
Mutta nyt on pakko. Autofiktio on myös tunnustamista, mitä äänikirja jatkaa ja jota saatan jatkaa loputtomiin.
Korjauksia:
20˗21 ”ei perään” 2 x
75 jonka > joka
131 ellei hän ei olisi > ellei hän olisi
133 avannut > avanneet
147 tippuvaa > tippuvan
Uusimmassa Imagessahttps://www.apu.fi/artikkelit/tunnustamisesta?_ga=2.112197575.2116969230.1551711135-249083376.1550740890 kirjailija Riikka Pulkkinen pohtii suhdettaan kirjoittamiseen pääsemättä lopulta varmuuteen, oliko hänen viime vuonna ilmestynyt romaaninsa Lasten planeetta totta, autofiktiota vai jotain muuta.
Subjetkin paluu olisi lisättävä Pulkkisen esseen ja Kuohareiden autofiktioon liittyviin pohdintoihin. Tekijä on kuollut, todisti strukturalisti Ronald Barthes 60-luvun aluksi ja kirjoitti itsestään tekijän 70-luvulla. Subjektista jos mistä teoretisoitiin eroon A. J. Greimasin semiotiikassa, josta sain nauttia Tampereen yliopistossa 80-luvulla. Lopputulema suurin piirtein sama kuin F. Dossen kaksioisaisessa Strukturalismin historiassa:
”On paradoksaalista, että tämä semioottinen ohjelma, joka esitti yhdistävänsä Proppin oppeja, Lévi-Straussin myyttianalyysia ja Hjelmslevin Omkring sprogteoriens grudlaeglse -teosta, ei tuottanut uskottavia tuloksia. Greimaslaisuus näytti päinvastoin sulkeutuvan nopeasti itseensä yhä enemmän luottamukseen perustuvan abstrahoimisen pariin: se toimi kuin puhdasoppisuus alati tyhjenevässä kirkossa. Se otti käyttöön yhä enemmän hienostuneempia logiikan soveltamisen keinoja saavuttaakseen pettymyksen tuottavia ja usein tautologisia tuloksia:
Muistan olleeni erään tunnetun Greimasin oppilaan hyvin paksun, avioliittoa käsittelevän väitöskirjan esittelijänä. Siinä pääteltiin, että avioliitto on kaksinapainen rakenne. Tavallaanhan se on totta, mutta onko tämä johtopäätös, jonka saavuttamiseen tarvitaan välttämättä tuhat sivua?5 (5. Louis Hay, keskustelu tekijän kanssa.)”
(François Dosse: Strukturalismin historia I, Tutkijaliitto, suom.Anna Helle, 259.)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
