torstai 24. marraskuuta 2016

Kuopion joulunäre 2016 | The Branchboy

Pekka Kauhanen: Oksapoika, 2014.

Puolet puusta kasvaa maan alla. Niin myös kuusen sienet ja rihmastot
      siementävät alisessa uutta käpyä.
Kuopio 2016.
Kun jalkojeni alla eletään lisäksi aikaa ‒
       jatkuvasti vähemmän maan päällä.

Siihen aikaan, muistatteko: torin laidalla häikäistynyt
       otsa kasvatti oksan kuin pakoputken
Oksapojan ohimoon. Ihme patti, aitoa pronssia vai
       kulta-ajan muisto vain? Kävelykadun kansa jatkoi vastaamatta
 siinä ajassa ei juuri ehtinyt kasvattaa ajatusta.
       Ehkä sitten jos korvesta karannut poikakulta
varastetaan tai työllistyy parkkipirkoksi torin alle?
      Sitä ennen vaaralliset oksat vaativat kylttiä
yhtä tylyä kuin Lintujen ruokkiminen kielletty
      lasten leikkien varalta Maljapuron puistoissa.
Kun alueella osataan pelätä taivaan lintua, milloin maata
       maalaisia, kuusta tai muuta yhtä arvaamatonta
massamuuttajaa. Ihan pian, kohta vain Mualimannapa muuttujaluettelossa.

       Kuka nyt pysähtyy kuusen varjoon, näkee silti joulutähden.
Ja yhä maan pinnalla virtaavat jäätyvät meren osat: tihku, sumu, sohjo, kura
       jää ja järvi. Mutta miten iso pussi riisiä, kuinka paljon kanelia
tarvittaisiin, että puhtaasta Kallavedestä saadaan puuroa jouluksi?

      Talvivaara, yksi paperitehdas riittää meille lahjaksi.  

Ei kommentteja: