Maisa Tikkasen tilasto valtion näyttöapurahojen jakautumisesta alueittain. Lähde: Facebook. |
Kun täyspäiset ihmiset kirjoittavat tällaisia kommentteja:
"Maantieteellisen, asuinpaikan nostatus on sanotaan vaikka hieman karmiva
argumentti " (Tiina Lamminen Facebook 26.6.2015) ja
"asuinpaikalla ei ole väliä" (Asko
Mäkelä Fbook 26.6.2015), on päivitettävä
tätä viime kesänä aloittamaani kommenttia, joka liittyi valtion
kirjallisuustoimikuntaan ja joka jatkui täällä.
Päivitystä on jatkettava senkin takia, että niin Lamminen
kuin Mäkelä eivät vastanneet huutoonsa muistuttaessani, että lain mukaan "alueellinen
edustavuus on otettava huomioon niin raateja kuin rahoja jaettaessa". Ja vaikka ei otettaisikaan huomioon lakia, niin on se paikka Tervo siinä missä Töölökin, ja kummallakin on merkitystä kummassakin paikassa asuvalla taiteilijalle ja hänen taidettaan ympäröivälle yhteisölle.
Nyt näyttää siltä, että ensimmäisen
jakonsa tehnyt uusi valtion kirjallisuustoimikunta on ottanut myös alueelliset
näkökohdat huomioon paremmin kuin edeltäjänsä. Kun toimikuntalaiset ovat eri
puolilta Suomea ‒ toisin kuin edellisessä toimikunnassa ‒, alueellinen
edustavuus näkyy lopputuloksessakin. (Yksittäisen toimikuntalaisen
laatukäsitykset taas näyttävät ratkaisseen esimerkiksi Helsingissä sen, minkä
tyylilajin lätkäkulttuuriin on investoitu -- ja varsinkin tänä keväänä väheneviä
rahoja, sillä hakijoiden määrä kirjallisuuden puolella oli liki neljäsosan suurempi
kuin viime vuonna.)
Pääkaupunkiseudulla asui 47 prosenttia
hakijoista, ja pääkaupunkiseutulaiset saivat 51 prosenttia kirjallisuuden
kohde- ja vuosiapurahoista vuoden 2012 tilaston mukaan. Kun tämä on tuoreinta
Taiteen edistämiskeskuksen tietoa, jota on saatavissa, yksittäisten
toimikuntalaisten ja itse taiteilijoiden pitää näköjään huolehtia näistä seurauksista, että vääristymiä ei pääsisi syntymään. (Tai sitten lakia muutetaan
niin, että päätetään tukea vain tiettyjen, esimerkiksi riittävän kehittyviksi laskettavien asuinalueiden
taiteilijoita, ja niin loppu tämäkin seuranta sekä rankutus!)
Viime vuoden luvut löytyvät viimekesäisestä
jutustani. Tänä vuonna suurinpiirtein saman kaavan mukaan laatimani jaottelun mukaan valtion kirjallisuuden kirjailijoiden vuosiapurahat menivät pääkaupunkiseudun voitoksi luvuin noin 50‒39, joten
korjattavaa jää suhteessa vuoteen 2012 ja tavoitteeseen 50/50 (kohdeapurahat siis puuttuvat tästä
laskelmasta, kuten myös tieto siitä, kuinka suuri osa hakemuksista tuli miltäkin alueelta): pääkaupunkiseutu 50, Häme ja Päijät-Häme 20,5, Lappi 7, itäisempi
Suomi (Savo ja Kotka) 7, Turku 5,5 ja Pohjois-Karjala 0 apurahavuotta.
Kun kirjallisuuden puolella kulttuuripolitiikan
linjaa on saatu oikaistua niin raadin kuin rahan suhteen, visuaalisten taiteiden toimikunnassa näyttää edelleen löytyvän niitä ongelmia, joihin Lammisen ja Mäkelän lausunnot viittaavat. Varsinkin
kuvataiteiden puolelle näyttää iskeneen TAIKE-uudistuksen liittynyt
vertaisarvioijien vähentäminen. Jos ennen pyrittiin reiluun 50/50-tasajakoon
pääkaupunkiseudun ja muun maan suhteen, nyt kuvataiteen vuosista meni muualle
Suomeen vain 17 prosenttia.
Anna
Vilkunan kommentin mukaan "tendessi on muuttunut ja juuri siihen suuntaan, jossa
monille alueille ei mene yhtään rahoitusta, vaikka taiteilijakuntaa riittää ja
meriittejä. Toimikuntien pienentäminen on yksi syy tähän: onhan muutaman
ihmisen huono tuntea 3000 ihmisen tai edes 700 hakijan tuotanto."
(Facebook 27.6.2015)
Myös Maisa
Tikkasen Facebookissa jakama
tilasto tukee käsitystä alueellisen epätasa-arvon jatkumisesta kuvataiteiden
puolella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti