Ehdin lipun Kansallisteatterin ennakkoon. Esimerkiksi kuopiolainen Jouko
Kivimäki ei ehtinyt. Ja Redin
näytöksiä on jo myyty pitkälle kevääseen, vaikka ensi-ilta on vasta tänään.
Ennen viimeistä ennakkoa ohjaaja Juhana
von Bagh, joka muistetaan viime kesäisen Radioteatterin Tuntemattoman ohjaana, kuvataiteilija Teemu Mäki ja haastattelija Iida Simes keskustelivat esityksestä. John Loganin näytelmää on esitetty noin
kolmessasadassa teatterissa Yhdysvalloissa, mutta Suomen kantaesitys on
Kansallisessa. Ohjaaja von Bagh miettikin, nähdäänkö Rediä jatkossa maakuntateattereissa. Noin niin kuin maakunnan
miehinä mietimmekin Kivimäen kanssa, olisiko meidän pitänyt poistua myös
Lavaklubin tilaisuudesta. Emme poistuneet, ja ennakkoesityksen nähtyäni
ymmärrän ehkä paremmin, mitä von Bagh saattoi tarkoittaa. Nuoremmuuttaan hän
tuon epäilynsä lipsautti. Vanhemmat kollegat tuskin toisivat ennakkoluulojaan
noin kärkkäästi esille, sillä tulevassa ainoa ohjaus saattaa löytyä vain
jostain maakuntateatterista. Tällaista nuoremman ja vanhemman taiteilijan
työhön liittyvää tietoisuutta käsittelee myös näytelmä Red. Nuori assistentti on Olavi
Uusivirta ja taiteilijamestari Mark
Rothkoa (1903-1970) näyttelee Seppo
Pääkkönen. Kun ennakkoyleisö seurasi liki henkeään pidättäen keskusteluja
siitä, mistä taiteesta on kyse, muuta kommenttia ei tarvita. Sillä siellä missä
jaksetaan miettiä, mistä Rothkon taulussa on kyse, alkaa hiukan valjeta sekin,
mistä tässä elämässä saattaisi olla kyse. Sen verran voisi tietysti väittää,
että tuo kysymys kiinnostanee myös Toijalan takana. Tosin esimerkiksi Savon Sanomat ja muut tämän
maakuntalehden pooliin kuuluvat mediat eivät halunneet arvostelua Redistä. Tai ei siis ei ainakaan minulta,
sen verran vanha kirjailija alan olla. ROOLEISSA Seppo Pääkkönen
ja Olavi Uusivirta OHJAUS Juhana von Bagh SUOMENNOS Aleksi Milonoff LAVASTUS JA
PUVUT Katri Rentto VALOSUUNNITTELU Ina Niemelä ÄÄNISUUNNITTELU Iiro Iljama DRAMATURGI
Aina Bergroth.
Teemu Mäki, Juhana von Bagh ja Iida Simes Kansallisteatterin Lavaklubilla 3.3.2015. |
1 kommentti:
Kriitikko Lauri Meri lisää tauluun punaista kuvaamalla ohjaajan luovaa tilan käyttöä Hesarin arvostelussaan (HS 6.3.2015, B10). Näytelmän taidepuheesta Meri ei ole saanut syttyjä, mutta arvostelija jättää kertomatta, miten yleisö reagoi hänen mielestään "uuvuttavaan" monologiin. Mustan puolelle valahtaa yksinäinen lause: "Musiikilla on muutenkin keskeinen asema esityksessä."
Lähetä kommentti