Tuesday, March 18, 2014

Canthin poika pisti äitinsä oven taakse | SS

Savon Sanomat 27.3.2014, 22.

Minna Maijala
Herkkä, hellä, hehkuvainen Minna Canth
Otava 2014, 461 s.

Vanhimman poikansa Jussin elämästä Minna Canth (1844 ‒ 1897) olisi saanut teoksiinsa miestyypin, joka soti lähes kaikkea sitä vastaan, mitä äiti yritti taiteellaan puolustaa. Jussi Canth (1874 ‒ 1929) otti valtansa alle siskonsa Ellin jatkaman Canthin perillisten kaupan ja toimi vuodesta 1917 lähtien niin kuin nousukasporvari pahimmillaan Kuopiossa. 

Jussi halveksi äitinsä perintöä pistämällä Minnan kuvankin oven taakse, vietti mieluummin aikaansa Kuopion klubilla iloisempien naisten kuin vaimonsa seurassa, erotti tyttärensä sulhasestaan ja tuhosi viulustipoikansa taiteelliset haaveilut. 

Jos noin neljäkymmentä vuotta aikaisemmin kuopiolaiset tuomitsivat Juhani Ahon syntiseksi, niin mitä olivat hänen bordellissa käyntinsä verrattuna äitinsä taiteellisen perinnön kieltäneen Jussin tekosiin, jotka tietysti palkittiin kauppaneuvoksen tittelillä. Sen sijaan vielä pitempään Minnan kauppaa hoitanut Elli-tytär unohdettiin.

Ja niin on tänäkin päivänä. Kirjallisuudentutkija Minna Maijalan Canth-elämäkerta päätyy nimittäin ikävään tosi lauseeseen: "Kanttilan kohtalo jää tulevien sukupolvien muistiin häpeällisenä kulttuurin tuhoamisena ja naiskirjailijan arvostuksen puutteena."

Ensimmäiselle Jussilleen, Aholle Minna ehti antaa anteeksi. Mutta toisen, anteeksiantamattoman Jussin tarinan luin vasta Maijalan kirjailijaelämäkerrasta, johon Canthin suvun nykypolvelta on saatu uutta tietoa. Muuten Maijala on koonnut suurimmalta osaltaan tunnetut tosiasiat tarkasti samoihin kansiin. 

Tosin esimerkiksi Minnan poikaansa Jussiin liittyvä ennustus on etsittävä Canthin vappuna 1891 kirjoittamasta kirjeestä: "Kunpa hänestä sitten vaan ei tulisi toista enoa taikka vielä pahempaa. Jumala varjele." Eno, Minnan veli alkoholisoitui, kuten myös heidän isänsä.

Maijalan elämäkerta on neljäs Canthista julkaistu. Tai viides, jos sellaiseksi lasketaan Minnasta kauppamiehenä kertova Ilkka Nummelan Toiselta kantilta (SKS 2004). 

Kirjan nimen lupaus uudesta, hellemmästä näkökulmasta jää lähinnä J. H. Erkolta lainatun mottorunon säkeen varaan: "Aina herkkä, hellä, hehkuvainen." Kun tutkijan on viitattava viileästi faktoihin, hehku usein hiipuu. Ehkä Ahon ja Elisabeth Järnefeltin suhteessa kolmantena pyöränä hehkuneeseen Minnaan tuo hellempää lihaa luiden päälle esimerkiksi Tarja Lappalaisen tuore kirja Salonkielämää (Breakwater 2014)?

Pyöreä Minna oli, mutta mitä hän söi. En tiedä sitäkään, mitä hän joi. Maijala mainitsee kyllä Minnan viinin juonnista samaan aikaan, kun hän kirjoitti viinaa vastaan ‒ ja aihettakin oli perheen miesten jalostuessa aidoiksi alkoholisteiksi. 

Maijalan mukaan Canth piti tarkkaa kirjaa talousmenoistaan, joten arkipäiväisen hellyyden ruumiilliset edellytykset olisi voinut avata aivan kuten Nummelan kirjasta selviää, montako pulloa Minna möi Raninin olutta samaan aikaan, kun hän vastusti viinakauppaa.

Maijalan elämäkerta eroaa neljästä muusta siinä, että lähtökohtana ei ole naisasia vaan Canthin kirjallinen työ. Silti kirjailijan inhimillinen elämä monine ristiriitaisine puolineen jää minusta lämmittämättä. Hellyyttä enemmän uutta tietoa saadaan 1870 ‒ 80 -lukujen hermostuneen ajan vaikutuksesta Canthin tuotantoon, jota Maijala tutki väitöskirjassaan Passion vallassa. Hermostunut aika Minna Canthin teoksissa (SKS 2008).  

Lucina Hagmanin ensimmäisestä kertomuksesta lähtien Canth on lokeroitu naisasiaksi, tendenssikirjailijaksi, jonka töitä on katsottu vain yhteiskunnallista taustaa vasten, ja Maijalan väitöskirja toi esille Canthin tuotannon vaikutteiden moninaisuuden. 

Elämäkertojen runsaudesta huolimatta Canthia on tutkittu yllättävän vähän. Kun Ahon huumoristakin on julkaistu oma monografiansa, saattaisi sitä äkkivääryyttä löytyä selvittää asti Canthinkin tyylistä, jonka makeille alkulähteille itse kukin on päässyt keväästä 2013 lähtien Kuopion kaupunginkirjaston nettisivulla www.minnansalonki.kuopio.fi. 

("Sukutarina avautuu. Minnan poika pisti äitinsä oven taakse", Savon Sanomat 19.4.2014, 14)

1 comment:

Jouni Tossavainen said...

Runoilija ja kriitikko Virpi Alasen Hesarin Mervi Kantokorven ja Suvi Aholan kirjoitusten suuntainen arvostelu löytyy täältä:

http://www.kiiltomato.net/minna-maijala-herkka-hella-hehkuvainen-%E2%94%80-minna-canth/

tjt