Friday, July 5, 2013

Taivasuintia| A Newspaperpoem (26)












Kesäinen ilta, rauhaa täynnä Pohjola kuten
Runebergin runossa. Kesä hyvä, sanon vielä
"Kesä hyvä." Olen olemassa, yksin sinulle
ja moninkertaisesti, joka hetki pieni ja koko
luontoni. Kesä hyvä, aika on nyt puolellani.
Siksi olen sinut myös syksyllä, jaksan talvehtia
ilman ja ilman. Juosten juurruin asvalttiin, kyn-
sistäni tartuin kullan pintaan. Siksi jatkan taivas-
uintia tässä järven rannalla. Helteellä kala etsii
syvyyksiä runoilija vaikeuksia ympäri vuoden.
Siksi kesä hyvä. Istun vain. Olen olemassa, työtä
vailla sanattomana: tämä kesätapahtuma on yhtä
aikaa ainut laatuaan niin luvuton sekä laskematon
kuin harvinainen. Ikuinen peilileikki: tuolla taivas
täällä maa, vesi välissä, jossa jumalaiset ja kuo-
levaiset tanssivat palavasti iltansa iloksi.

(Sunnuntaisuomalainen 30.6.2013)

1 comment:

Hung said...

This is awesome!