Suomi vastaan Muu maailma | Soccer in Messilä

Mukkulan kirjailijakokouksen tilanne klo 22.00 on huolestuttava. Suomen pitäisi pelata jalkapalloa Muuta Maailmaa vastaan tasan klo 24.00. Mutta mistä joukkue, kyselee runoilija Kari Hotakainen, joka on edellisvuotisen loistavan pelisuorituksen perusteella kelpuutettu Suomen joukkueen kapteeniksi.

Siinä hötäkässä Hotakainen erehtyy kysymään jopa minulta, suostunko palloilemaan. Savolainenhan on aina ollut pakon edessä valmis, sotaan kuin sotaan. Tämän todistaa jo sekin, että Hotakainen, jolta roikkuu joitain juuria Savossa, oli lupautunut kapteeniksi.

Aiempina vuosina Suomen managerina ja maalivahtina uhrautui Pekka Tarkka. Tosin yhden kerran  hän jätti väliin, kun Helsingin Sanomat ei suostunut maksamaan hänen lentoaan Lontoosta Lahteen pelkän potkupallon takia. 

Myös Pentti Saaritsa on ollut joukkueen tukipylväitä, mutta Hotakaisen mukaan klo 21.00 aikoihin hän puhui vain espanjaa. Ja nyt oli kysymys Suomen joukkueesta. Pekka Tarkka taas oli hävinnyt kuin tuhka tuuleen, kukaan ei ole nähnyt häntä koko kokouksessa.

Klo 23.30 yllättävien käänteitten ja pienen houkuttelun jälkeen Hotakainen kykenee toimittamaan pelaajalistansa toimittaja Hannu Taanilan suoraan lähetykseen. Mainittujen lisäksi pelasivat Kari Levola, Jorma Moilanen, Sami Parkkinen, Jukka Petäjä, Timo Pusa, Heikki Reivilä ja Juhani Seppänen. Maalivahdiksi oli aiemmin päivällä lupautunut kirjailija Marjaana Jäntti, mutta hän ei ilmesty paikalle. Runoilija Levola on ylpeä voidessaan korvata juuri hänet.

Itse pelistä ei sitten olekaan paljon mainittavaa. Sääolosuhteitten vuoksi se oli pelattava, tai nyrkkeiltävä, suurin piirtein lentopallokentän kokoisella hiekkaläntillä. Joukkueen nuorimmaiset, Parkkinen ja minä, jäimme aluksi vaihtojoukkoihin. Siksi kaikki menikin aluksi hyvin.

Vastapuolen joukkue vaikutti nimittäin nimivahvalta. Siellä juoksi Muu Maailma punaisissa paidoissa: mm. kirjailijat Graham Swift. Tibor Zalan, Jim Haynes, Jean-Philippe Toussaint ja joku japanilainen, kapteeninaan heillä oli Kreikan hirmu Philippe Dracodaleis ja maalissa lähes ammattilaistasoinen tummapinta Williams.

Kun vihdoin pääsin kentälle, törmään ensimmäisenä Ilmo Lounasheimon ja Hannu Taanilan mikrofoniin. Ei auta muu kuin huutaa, että jos homma roikkuu savolaisista, niin voitto kotiin. Eivät ottaneet uskoakseen. Olimme siinä vaiheessa tappiolla kaksi maalia.

Muun Maailman pelihirmuksi paljastuu unkarilainen runoilija Zalan. Hän tykittää kolme maalia. Tai tykittää mitä tykittää, kun pelin on kentän takia lähinnä sivurajaheittojen jakelemista. Tekniikkani ei näin ollen päässyt lähimainkaan oikeuksiinsa. Tätä todistivat mm. monet hutipotkut. Tosin väitin, että TV:n valot häikäisivät. Samaa väitti maalivahti Levola. Kukaan ei uskonut.

Pelin tuomarina oli kansanedustaja Jouko Skinnari. Mutta vielä kummallisempaa oli se, että Suomen joukkueen valmentajaksi ilmestyi yhtäkkiä joku humalainen, joka väitti valmentavansa Lahden Kuusysiä. Kukaan ei uskonut tuomaria eikä valmentajaa. Tässä huipentui Suomen ja Muun Maailman kansainvälinen yhteistyö.

Kotkan pojan Timo Pusan loistavien vastaiskujen ansiosta pääsimme tilanteeseen 2 -- 3. Sitten meitä taas rokotettiin. Tasoittavaa niittiä vastustajan arkkuun löi Helsingin hurja Heikki Reivilä päällään. Maali siitä tuli. Petäjä väitti, että nyt Reivilä käytti ensimmäisen kerran päätään. Silloin Reivilä myönsi, että teki maalin kädellään.

Kun 3 -- 4 tappio kirvelee silmiäni, en voi muuta kuin kehua, että puolustimme Suomen mainetta viimeisillä voimillamme. Nyt kysynkin, miksi jalkapallouutisissa ei mainita puolustajapelaajan pelastamia maaleja, vaan ainoastaan hyökkääjien rötökset?

(Savon Sanomat 19.6.1987)

Jalkapallo-ottelu Suomi vastaan Muu maailma jälleen Lahden kansainvälisessä kirjailijakokouksessa Messilässä maanantaina 17.6.2013 klo 23.30 alkaen. 

Selostajina Jouni Tossavainen ja Seija Vilén.