maanantai 23. tammikuuta 2012

Arvostelijain liittoon ensimmäinen pelikriitikko

Kritiikin uutiset
Ensimmäinen pelikriitikko on hyväksytty Suomen arvostelijain liiton jäseneksi. Hän on muun muassa Pelit-lehteä avustava Antti Ilomäki.

SARV:n uuden hallituksen ensimmäisessä kokouksessa ei kuitenkaan perustettu omaa jaosta peliarvostelijoille. Jatkossa uudet jäsenet toimivat Matti Rämön johtaman elokuvajaoksen alaisuudessa.

Ryhmänjohtaja Randy Mel Gibsonin polvistuessa haavoittuneen toverinsa eteen hänen taakseen hiipii vihollinen, jota ampuu selkään Melin tasa-arvoinen johtohahmo Jack Rabbit Finnboy. Ampumasarjan pelastus on hetkellinen. Pian liittolaiset joutuvat pommitukseen seinän kaatuessa tuskissaan makaavan soltun niskaan. Mel ja Rabbit eroavat käydyn operaation jälkeen hetkeksi, kun kattoikkunan läpi tippuu suutari sänkyyn. Mel vajoaa lasisateessa kanveesiin haroen pistooliaan, mutta ryssä yllättää jälleen. Tässä vaiheessa tapahtumat siirtyvät taaksepäin historiassa. Laskuvarjopataljoona työntyy takalinjaan tekemään selvää Muurmannin bunkkereista radalla. Otan komentoon ryhmän ja johdatan Karjalan hylätystä korvesta hemaiseviin maisemiin. Aseet ovat rähinöistä tuttuja perusvehkeitä, kuten puoliautomaattinen kivääri, kevyt sarjatuliase Tomppa ja aina lonkalla heiluva käsinkaiverrettu pistooli. Jotta miehet pääsevät turvallisesti eteen, käsken tulitukea pitämään päät piilossa. Tuen jälkeen hyökkäystä käskytetään piippalakkien sivustaan tekemään heistä jauhelihaa. Osa ei millään heitä lusikkaa nurkkaan, vaan punnertaa pystyyn täysissä lihaksissa. Tämä jos mikä on maailmanluokan sotaa joukkueenjohtajan silmin. Osumia saatuaan Melin pitää suojautua nappia painamalla, jotta näkymätön täti pääsee korjaamaan nikkelimyrkytystä. Muutamassa hetkessä säkin suojassa tykki taas hollille ja ristikolla saa tarkennettua näkyä. Efektikaartiin kuuluu myös filmgrain, joka tuo vanhan tappamisen tuntua rakeistamalla ristikkoa mustavalkoisten elokuvien malliin. Kun pistää viitosta silmään, aseet eivät  jäähdy lataustauoilla tehtävien syömisten lomassa. Soolona Mel ottaa vastuulleen tankin ja isästään eksyneeneen pikkupojan saattamisen turvakotiin tantereelta. Tankkikomentajan roolissa ryssät vähentyy sadoittain ilman tuuria. Tonneja painava kone tuntuu käsittelyssä kuin paperilta ja liikkuminen on kevyttä heviä. Silti tankkiin saa mäjäyttää ainakin kolme rakettia, ennen kuin ruudussa lukee Game Over, ja poika pelastuu. Äänimaailma koostuu laukauksista, kavereiden ja vihollisten huudosta sekä orkesterista. Vaikka Finlandia saa hetkellisesti taisteluinnon koholle, vasta tovereiden karjumat varoitukset pistävät veret kiehumaan. Kommentit, kuten mene suojaan Mel, sinusta tehdään muusia! tai enpä haluaisi pelata pokeria kanssasi hutsu, huvittavat jopa rämeperäistä Manskun kundia. Melin menneisyyteen keskittyvät välikauhut kummittelevat kauniisti ja loppusuoralla yksi kohtaus onnistuu koskettamaan. Siinä hän liikuttuu jopa kyyneliin kertoessaan lääkäriteltassa kiroilevalle Rabbitille, että tämä on menettänyt sählytunnin lukiossa ehkä lopuksi elämää. Näissä näytöksissä vaikeus on hieman liian helppo kokeneelle ja fiilis ei vaihdu kauhuun edes kuolemassa, josta odottaisi hieman enemmän haasteita. Hetkellisesti hurmioituu, kun piipaalakit ottaa käyttöön sala-ampujat. Pesäkkeisiin päästyään ne juoksevat kuitenkin päättöminä kanoina ja toimivat lähinnä tykin ruokana. Simputusnapille löytyisi käyttöä.

(Sivullisia, Like 2011, 211 - 212)

Ei kommentteja: