Wednesday, December 21, 2011

Jouluruno 2011 | Unable to 29

Senaatintorin kuusi 2011.
Tänä vuonna viivan alle jää tuskin joulurunoa. Enemmänkin tuskaa
elokuvaohjaaja Matti Ijäksen toivelaulun sanoin:
"Pahaa joulua ja onnetonta uutta vuotta, tekstiviesti mulle toivottaa."
Ja Tuomari Nurmio jatkaa: "Onko rakkauden toinen puoli sama määrä vihaa,
vai onko siinä rakkautta koskaan ollutkaan. Pakastettu sydämeni on kuin pala
pihvilihaa, lyttyyn hakattu ja täysin tunnoton."

Tänä jouluna ei runota ja syitä löytyy monia. Enemmänkin mieltä
Leevi and Leavingsin joulukertomuksissa: "Taas sä odotat sydän syrjällään,
olenko jouluaattona kännissä. Sitä ei aina huomaa juodessaan, että joulu on kerran
vuodessa, ja Aulikki-tädin kotiviinistä koko suku jouluaattona kännissä. Jossain
joulupaketti avataan, me vain vaimon kanssa hiljaisuutta kuunnellaan. Muistan vielä,
kun tyttäremme lapsi sylissään meidät yllätti. Ja me toivotamme ikävää, synkkää,
kylmää, pimeää ja oikein surullista joulua."

Tämän vuoden loppu ei juuri runoiluta: jos ei euro niin ainakin Euroopan
euvostoliitto hajosi, Kuopion kalahalli puretaan ja koiramme Prinssin kuolema
koputtaa ovella ennen pukkia
vähän kahden kuninkaan, Havelin ja Jongin lähdön jälkeen. "Onks pakko olla kiltti"
kysyy Jope ja Manne vastaa: "Mie en aina'kaa ruppee tuusaamaan." Ja Eläkeläiset
joikaa vaan yhä yhtä Täydellistä joulua: "Jospa tästä tulisi vihdoinkin se
täydellinen joulu! Olisi se melkoinen ihme, unohtuisi vanhat kolhut.
On sitä vuosia jahdattu, vaan aina on päässyt lipsahtamaan
joko viihteen puolelle tai piloille muuten vaan."

Tänä jouluna runoilijatontun tagit: on, rankkaa, olla, tonttumies.
"Mikä on kun ei taidot riitä, mikä on kun ei onnistu", kysyy runoilijantonttu.
Lukekaa vastaus vaikka Mellerin elämänkerrasta. Miten hyvänäkin pidetyn
taiteilijan kuolema kauhistuttava, viimeiset vuodet yhtä kammottavat
niin köyhällä Artolla kuin osakkeenomistaja Haavikolla.
Molemmat yhtä addikteja, me kaikki yhtä riippuvaisia onnen sivullisia
ja koko valtakunta jouluaattona kännissä, karkki- ja lahjahumalassa.
"Ei katkeruutta kannattaisi muille tyrkyttää. Sen liemen kanssa aina yksin jää"
laulaa Tuomari ja toivoo, "että voittaa se vanha ystävyys, joka kesti monet kolhut".
Ja lumi leijailee, asfaltille lunta leijailee, siellä missä lunta on.

(Tilattu runo tulkittu Kuopiossa 19.12. Prinssi kuoli 20.12. kotona.)

No comments: