"Kuopion kauppahallin kokonaisuuden murentaminen on tietysti rikos, mutta tätä rikosta ei sanota rikokseksi, koska tässä kaupungissa on totuttu suurempaan vandalismiin.
Esimerkiksi Savon Sanomat esitteli kulttuurisivuillaan tätä kuopiolaista vandalismia kymmenen kuvajutun verran. Näiden tutkija Helena Riekin valitsemien kymmenen historiallisesti arvokkaan rakennuksen tilalle ei ole noussut yhtään uudisrakennusta, jota voin sanoa arkkitehtuurin riemuvoitoksi.
Arkkitehtuurin sijasta SS:n pääkirjoitus (18.5.2006) puhuu nyt kalahallin ”eurokuntoon” laittamisesta. Suomeksi sanottuna ”eurokuntoon laittaminen” tarkoittaa samaa kuin ”hallittu rakennemuutos” 1980-luvulla . Savoksi sanottuna ”eurokuntoon laittaminen” tarkoittaa saman purkamisvimman jatkamista kuin ennenkin.
Toinen sana ”uudisrakentaminen” tarkoittaa Kuopiossa aina -- ja tulee vissiin aina tarkoittamaan sitä --, että hyvä talo on pakko purkaa ennen kuin voidaan suunnitella uusi, homeinen ja rumempi. Homeen takia Savon Sanomien toimituskin on evakossa ”eurokuntoiseksi” aikoinaan remontoidusta ”uudisrakennuksestaan”.
Museoviraston puolelta kalahallin purkamismahdollisuus, joka Kuopiossa tulkitaan käskyksi purkaa kalahalli, perustuu tähän osastonjohtaja Maire Mattisen ja tutkija Jarkko Sinisalon lauseeseen: ”On ilmeistä, että uudisrakennuksen arkkitehtuurissa on mahdollista päästä hyvään lopputulokseen, joten Museovirasto ei pidä ehdottoman välttämättömänä kalahallin suojelua.”
Jos nyt Kuopiossa joku erehtyy sanomaan, että perinteeksi jalostuneelta vandalismin tieltä voitaisiin pikkuhiljaa vilkuilla tien sivuillekin, niin hän kuuluu välittömästi ”jurnuttajien” porukkaan (SS 18.5.). Tai sitten hän on peräti ”kylähullu”, kuten emeritustoimittaja Markku Heiskanen totesi Savon Median paikallislehdessä Viikkosavossa 22.4.2006.
Näin kaupungissa tehdään kunnallispolitiikkaa, jonka osana media on näköjään valinnut tämän puolen: vaihtoehtoja ei ole.
Kun kiertää kauppahallin ja käy kurkistamassa myös kalahalliin, kuten SS:n pääkirjoitustoimittaja suosittelee, ei voi muuta kuin ihmetellä, miksi vaihtoehtoja ei ole. Miksi ainut vaihtoehto jälleen kerran on purkaminen?
Kun vaihtoehtoja ei ole, jääkö jäljelle vain viimeinen konsti: polttaminen. Helsingin makasiineilla tätä vaihtoehtoa kokeiltiin viimeksi, ja mitä muuta ”jurnuttajilta” ja ”kylähulluilta” saattaisi odottaakaan.
”Hullut” ja ”kaapunnin pojat” näyttävät kuitenkin olevan samaa mieltä siitä, että Kuopio tarvitsee kunnon kalahallin. Tehdään se kerrankin niin, että ei pureta sata vuotta vanhaa elinkeinoelämän muistomerkkiä, vaan ’päästään hyvään lopputulokseen uudisrakennuksen arkkitehtuurissa’.
(Jouni Tossavainen: "Kuopiolainen uudisrakentaminen tarkoittaa aina talon purkamista", Savon Sanomat/Lukijan Sanomat 19.5.2006)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti