torstai 23. syyskuuta 2010

Tuhlaavainen elämä | Geof Huth: "Extravagant Life"


Pieni on tavallaan jokaisen elämää ja arkea
Littler kuin ajatus itse elämää. Käymme läpi,me eteenpäin, me olemme, ja lopultapäättyy, mutta koska pienuus löydämme
vain suuruuden, että höyryettä koskettaa meitä eteenpäin vain elämää meillä jaantaa meille mahdollisuuden nähdä itsemme

jotain jonka vuoksi kannattaa elää.

Jokainen elämä on munankuoren, värillinen
sininen, ja niin kevyt ja herkkä, että pieninkin saantiIlman voisi imeä sitä ja murskaa sen.Elämme sisällä mahdollisuutta

rikkoa, kuolee, jättäen mitä
on jotain, joka ei ole lainkaan, vaan kehottaa meitä siihen,ja hetket elämän on liian vähänjoten meidän tehtävämme on kertoa ja lähteä.
Tervetuloa elämääni, ainoa tytär,ja niin kaunis joutsenten punastua niiden rumuus kun

Verrattuna teihin. Tässä pelissä olet nyt
peli on kovaa, elää elämää kuin kaksi, mutta
Se on vain elämää sinun sallitaan, niinolet täyttänyt, sillä jos olisit tehnyt valan veriisäsi kanssa kuukautisia ja

äitisi, elää sen hyvin ja koko.

Mieleeni aikoina ja yleensäitse, että en ole tavallinen sellainen isä aikomuksesta

välttää sana kuukautisia, koska olenmaailman ja verta, miten
hengityksen ja tekee ääniä, jotkahengitys, olen vakaasti päättänyt tehdä ja elää kehon
ja mielen, odotankiihkeästi elämäsi alkaa.
Kaksikymmentäkuusi vuotta, ja suurimman osan elämästäni

sitten, olit syntynyt, kun päivä ja puoli työvoiman jaäitisi työ että koko ajan
ja yhdeksän kuukautta aikaa tehdä sinulle,

koska meillä oli elämä elää ja tarvittaviensinä siellä, huutaa ruokaa, virtsaaminen pikku lätäköt päälle matto,ja me tarvitsimme ei nukkua ja kävelläkoliikkia ulos teille kuukauden ajan yrittänyt.
Anna mitä voit uhrata, mutta ainoastaantehdä elämä, että voit elää enemmän kuin onnellisesti, ja turvallinen.Voit antaa vain jotain, jotta

jotain siitä, ja jatkuva,

elämänmuoto, joka näyttää soveltuvan ystävällisyysja iloa, koska kahta ei voida erottaa elää elämisen arvoistavaivaa hengittää. Ei ole tarpeeksi

vuotta varattu muutama varten halpamainen teko ja surua.
Mitä voit tehdä? Mitä voit tehdä? Mikä

voit toivoa viedä läpi elämän tarpeeksi kauan tehdä tätä elämää?Elämä ei ole istuu tai toivoa. Se on jatkuva jateet ja jatkuva kovasti sinut nauramaan

aina. Elämä ei ole itsestäsi. Se on noin

sinä ja ihmiset kosketat ja miten kosketat niitä ja mitenteet jotain irti elämästä, joka on enemmän
kuin sinä vielä täysin sinua, jotain vain olet.

En ole oikeastaan isä, jotenkin, että

mittasuhteisiin työtä koomikko, runoilija, työntekijä, valmistaja, ja ainaajattelija, mutta minä olen sinun isäsi ja ainoasinun koskaan olemaan. Kun Jimmy naimisiin sinua, hän
naimisiin tyttäreni on tuoksuva lokakuupäivä, jolloin lehdet ovat hitaasti mätää maaperään, ja että terävä märkätuoksu kertoo meille kaiken tarvitsee tietää elämästä.Olet elossa, ja kehoa ja hymyillä,

on näennäisesti pysyvän kesän, muttaet naimisiin syksyllä, kun harkinta-aika valmisteluaja pitkä ja kylmä talvi, että emme voipaeta, mutta jos elää tarpeeksi kauan, jos

kamppailu tarpeeksi kovaa, voit tehdä sentakaisin keväällä, ja saat tietää että tämä on teidän hetkelläja se ulottuu vuosia. Rakastan sinua,

Ole vain ja kaunis tytär.

(Google-suomennos Geof Huthin runosta "Extravagant Life", joka löytyy täältä.)

maanantai 13. syyskuuta 2010

Kritiikin historiaa 60 vuotta | History of critique

Suomen arvostelijain liitto täyttää 60 vuotta 31.10.2010. Juhlavuoden Kirjallisuuskritikin historia -seminaarin osallistuivat Pekka Tarkka ja Karri Kokko. Huomisen kritiikistä puhuivat paneelikeskutelussa Virpi Alanen, Sanna Nyqvist, Malin Kivelä ja Henriikka Tavi taustanaan Marko Niemen digiruno.

 "Ennen Helsingin Sanomissakin ajattelimme, että sanomalehti kertoo asioista, joista lukijat eivät vielä tiedä. Nykyään tärkeintä on yleisön toivomusten ennakointi. Kirjallisuuskritiikissäkin vastaanottajien oletettu lukumäärä on tärkeämpi kuin arvioitavan teoksen laatu. "

Näin ryöpytti nykyistä kirjallisuus- ja kulttuurijournalismia entinen Helsingin Sanomien kulttuuriosaston esimies Pekka Tarkka Suomen arvostelijain liiton ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran järjestämässä kirjallisuuskritiikin historia -seminaarissa torstaina..."

(Kansan Uutiset 13.9.2010)

"Ainoa seminaarin KRIITTINEN esiintyjä oli Jarkko Tuusvuori, joka ehkä turhankin oppineesti esitelmöi kulttuurilehtien historiasta ja niiden asemasta nykyisessä Suomessa", kirjoittaa Markku Soikkeli blogissaan 9.9.10.

Jarkko Tuusvuoren puheenvuoro löytyy täältä.

sunnuntai 5. syyskuuta 2010

Vestäjät 50 vuotta 2010 | History of écriture


Vestäjät

kirjailijat
nopeat autot

valuttivat alas

kuusista huurteet

kirkuivat hereille
nukkuvat kylät

lepäävät äänet


nyt risteilemme väljää Puijoa
avaamme säteittäisiä latuja oppaanamme kääntyvä torni
kuin aukeava hirvensarvi otsassa


(Väinö Putkonen: Majanmuuttoa, WSOY 1964)