lauantai 25. elokuuta 2007

Sunnuntaiaamu | Savolaxian Paradise

Leikkuupuimuri ja närhen räkätys kuuluivat
metsämiehen kuuraiseen aamuun sunnuntaina.

Niin ja mopo kulki kylällä.
Kun koira ei pääse hajulle puoleen päivään,

syötiin kaupunkivieraan meetvurstileivät

ja kahvi. Sitten ammuttiin närhi kotiportille.


Suihkumoottori jylisee yli, harakat vaikenevat.

Mustavalkea nauru jatkuu laihtuneen koivikon takana.


Kaikki maisemat kättelen saman seulan läpi. Tähän maisemaan vertaan kirjainten maisemaa kun luen. Tai jos kerron nyt lahorastaan pesästä, puhun siitä pesästä, joka on siellä entisellä aholla kannon juuressa.

Tämä on paratiisillinen paikka: Faidroksen varjoisaa plataania vastaa koivu, kirkasta puroa lähde, kaivo ja järvi, lehvistössä käy vilvoittava tuulen henki, koska savu viilettää vienosti vasemmalle. Pehmeä ruohomatto, jolla Sokrates loikoili kaverinsa kanssa, vertautuu naapurin isännän laitumeen. Siinä ruoholla seitsemän lehmää.

Vakavasti puhuen missä ovat Paratiisin kuuset? Entä savolaisen kiviraunion mitat ja määrä? Kun kuusinen risukarhi ja rauniot kumminkin edustavat meitä paratiisissa tämä pitäisi tutkia. On hyvä tietää etukäteen, varsinkin meidän, montako kiveä vielä pitää heittää että syntyy kiviraunio. Mitä on raunion alla?

Tällä koivun ja kuusten pellolla ei kymmentä askelta ilman kivirauniota. Heinän korkeassa läjässä 1 572 kiveä. Alta löydät kallion.

Näin pieniä valmistetaan nykyisin vähän. Tila lihoo, läjät suurenevat, täyttävät vähitellen pellon ja tien välisen vyöhykkeen. Totuuden nimessä on mainittava suopellot taikka turvesuot, joiden pientareelle kertyy hakovuoria.

Päinvastaisessa tapauksessa, jos rauniot ja vuoret kuihtuvat eivätkä sammaloidu eteen, sivulle ja ylöspäin, tai jos joku ostaa kivet ja juurakot, voidaan muurien painautumia edelleen vuokrata muovikassi-installaatioiden varastopaikoiksi.

Näin toimien maaseutu mahdollistaa vilkkaan yritteliäisyyden emmekä edelleenkään kaipaa uusia edistyksen etuvartiotyön näköispatsaita rengille ja piialle ja tuhansille heidän kaltaisilleen, jotka Juhani Ahon mukaan raivasivat korven ilman vientitukea kahdella tyhjällä kädellä.

(Metsännenä: "Leikkuupuimuri", s. 27-29)

Ei kommentteja: