Ammun haulikolla aitan harmaaseen hirteen.Yhdessä piipun hujauksessa seinään
syntyy kirkasta pistettä. Välissä
lentää lintuja,
runo, rauha ja hiljaisuus.
Mitä kauempaa laukaisee sitä suurempia rauhoja.
Kun ruilauttaa suoraan taivaalle
saa palautetta.
Haulien jälkeen jänikseen työnnetään havuja. Pupu on nyt puu
jonka mahassa kasvaa oksia ja neulasia.
Se pannaan muovikassissa reppuun pää alaspäin
niin että takajalkojen kynnet raapivat taivasta;
vapaaehtoisesti pakoon juossut pitkäkyntinen, pehmeä päkiäinen
nostetaan taivaaseen jalat edellä korvat luimussa.
Liturgian väri, värien ihmeistä kaunein: veri kuusen oksalla.
(Metsännenä: "Ammun haulikolla", s. 27)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti