Karhun aika, ronkuvat
joutsenet.
Nainen riisuu turkkinsa
saunan penkille,
valkeus pukee häntä
mies miettii, asettelee
harvat loimensa
pinon päälle - jää siinä
lapsillekin tilaa tulla.
Niin laulavat
hiljaa löylylinnut
kirkkaassa mustassa,
hetken vielä se aika, valkea
vanha aika.
Pesen noen hänen selästään,
valkean puun hetki.
Tuomi kukkii musta marja,
taivaan ukko liekuttaa
kalpeaa lasta.
Poika katsoo vaiti
kynnyksellä
hetken hankaa pimeää pieltä.
(Arboreta: "Tuomi kukkii", "Kukka musta marja", s. 7 ja 8)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti