Ja vielä kerran Hylätyissä esineissä (2021). Kiireellä maata lämmitetään, talous kasvaa ja meri jatkaa lihomistaan runossa kuviteltuun suuntaan. Kun tavataan ihmisen rakentamalla vuorella, kelluvalla kaatopaikalla, nähdään kasvaako siellä viimeinen puu:
Koreanliuska.
Hylättyihin esineisiin sopivan moton tapasin tänään Jaan Kaplinskin runossa ”En tunne olevani kotonani tässä synteettisessä maailmassa”:
Kuolleista
esineistä, ihmisistä ja äänistä
meidän ympäristömme muodostuukin. Elävä perääntyy
edellämme niin kauan kuin koskematonta luontoa on
vielä olemassa
tai elää hiljaiseloa rinnallamme –
kukkaruukussa, akvaariossa, seinänraossa, roskakuilussa.
(Jaan Kaplinski: Ilta tuo takaisin kaiken, Parkko 2021, suom. Anja Salokannel & Pauli Tapio, 191)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti