maanantai 20. syyskuuta 2021

Hylättyjä esineitä 43 | Kamassi

"Kaksi miestä ja karhu kaadettu." Torumin mäen merkit Hanti-Mansiassa 2008.


Ei ole tuhrattu ensinkään turhaan

ja suotta-aikaisesti vaan

suoraan ja halkinaisesti sanottu:

 

Missä on siivet, kun on kynnettävä

läpi koko kieli, ja kuka kyntää

läpi lävestä, jos ei ole hevosta

 

avainta peltosi multiin

metsäisten merkkien suulle?

Nousee vain iso vesi silmiin,

järvestäkö kasvaa se hylättyjen toivo.

 

Monta vuotta on mennyt, ja ihmiset kas

mitään eivät tiedä. Heillä kas paljon hevosia

ja lehmiä paljon… Jumalansa tekivät

puusta, sitten kivestä, sitten paperista tekivät.


Klavdija Zaharovna Plotnikova, viimeinen äidinkielenään kamassiapuhunut, kuoli 20.9.1989 vanhainkodissa Krasnojarskin kaupungissa Siperiassa noin 94 vuoden iässä. Kuolleiden kielten päivä vietetään 20.9.

 Valokuvaruno, photo poetica, mitä se on: https://www.tulijasavu.net/2020/09/valokuvarunous-poetica-photo/

4 kommenttia:

hikkaj kirjoitti...

JT

elikö Klaudia näinkin kauan!
Muistan kun jo 1973 prof. Alpo Räisänen äidinkielen appro-luennoillaan Joensuussa mainitsi tämän viimeisen kamassia puhuvan elävän.

Jouni Tossavainen kirjoitti...

Hej, tässä too M. A. Castrénin seuran tiedote kokonaisuudessaan:
Kuolleiden kielten päivä 20.9.

Klavdija Zaharovna Plotnikova, viimeinen äidinkielenään kamassia puhunut, kuoli 20.9.1989 vanhainkodissa Krasnojarskin kaupungissa Siperiassa noin 94 vuoden iässä.

Kamassin kieltä ehdittiin onneksi tallentaa, ja nykyään sitä voi tutkia ja jopa opiskella. Varhaisimpia tutkijoita oli Matias Aleksanteri Castrén. Vuonna 1847 hänen kenttätyömatkansa suuntautui kamassienkin pariin, joita silloin arveltiin olevan vielä noin 150 kielenpuhujaa. Kerätystä materiaalista syntyi kamassin kielioppi.

Kielitieteilijä Ago Künnap tallensi 1960-luvulta lähtien Plotnikovan äidinkieltä, ja tekstejä on julkaistu Tarton yliopiston Fenno-ugristica -julkaisusarjassa. Esimerkiksi näin Klavdija Plotnikova kertoi kadonneesta heimostaan (linkissä myös alkuperäisteksti):

Monta vuotta on kulunut, ja ihmiset kas mitään eivät tiedä. Heillä kas paljon hevosia [oli] ja lehmiä paljon [oli]. Ja lampaita paljon [oli], kanoja paljon [oli], lihaa söivät paljon kas. Maitoa kas paljon [oli]. Meikäläiset kas elivät. Jumalansa tekivät puusta, sitten kivestä tekivät, sitten paperisen tekivät. Rautaisen jumalan tekivät ja pystyttivät kas. https://journal.fi/virittaja/article/view/38402/28193?acceptCookies=1

Klavdija Plotnikovaa voi kuulla Lennart Meren elokuvassa Veelinnu rahvas (Vesilinnun kansa), 1970: https://yle.fi/…/lennart-meren-filmiaarre-vesilinnun-kansa…

www.ugri.net

hikkaj kirjoitti...

Kiitti!

- Miten onnellinen Klaudia olikaan, kun vuosien jälkeen joku tutkija opetteli kamassin, ja Klaudia pääsi 'pussista' kaklattelemaan jonkun toisen ihmisen kanssa omalla kielellään!
Tuohon tapaan A.Räisänen kertoi.
Lämmitti ja lämmittää yhä tuo kertomus ja tuon tutkijan kielenopettelu(n vaiva).

hikkaj kirjoitti...

PS
käytin hyväkseni blogitekstiäsi: https://hikkaj.blogspot.com/2021/09/kamassimummo.html