Pojan usko | Savon Sanomat 1921

 Kulttuuritoimittaja Iikka Taavitsainen kirjoitti ja Paula Pohjamo kuvasi jutun, joka julkaistiin Savon Sanomissa. 1. syyskuuta 2021. Lisätietoja Pojan uskosta täältä.

Hylättyjä esineitä 40 | O Meu Olhar

 

Lissabon 2017.

Porque quem ama 

nunca sabe o que 

ama Nem sabe por 

que ama, nem o que

é amar ...Amar é a 

eterna inocência, E 

a única inocência 

não pensar...

 

Sillä ne, jotka rakastavat, eivät tiedä mitä rakastavat

Et tiedä edes miksi rakastat, tai mitä on rakastaa ...

Rakkaus on ikuista viattomuutta,

Ja ainoa viattomuus on ajattelematta ...

Fernando Pessoan Lissabonissa tapaamani Alberto Caeiron runo ”O Meu Olhar”, Minun tyylini, kuuluu hylättyihin esineisiin. En löydä sitä Pentti Saaritsan, Janne Löppösen & Harry Salmenniemen suomennoksista enkä Leo Saukkoriiven Minussa on monta -valikoiman (2021) tulkinnoista ja kommenteista.

Valokuvarunous: https://www.tulijasavu.net/2020/09/valokuvarunous-poetica-photo/

Hylättyjä esineitä 39 | Zeit und Objekte

Kallavesi Kuopio 2012.

 

Ota aika pois ja syntyy avaruus
ja hiljaisuus on musiikin imettäjä

Eeva-Liisa Manner 1956

 

1

Muistojen kirja

on kirjoitettu loppuun.

Paitsi että et ehdi.

 

Ajalla on siivet,

esineellä jalat

ponnistaa pohjasta

 

takaisin syville vesille

itse hiljaisuuteen

missä hän on ennen ja nyt.

 

2

Maamansikoita keräsin

hattuun ostaakseni

huomisen.

 

Miksi me tulemme tänne

kootaksemme esineitä

vain luopuaksemme niistä

 

vähitellen, vaikka vähä vähältä

ne hylkäävät meidät;

sivu sivulta on nautittu

 

runo runolta palaa

alkuunsa, tuhkassa tyhjyys

jakaa aikansa voittoja.

 

Yhtä hyvin kuin savi-

kiekot lokit säilyvät ehjinä

bittikuvaajan ampumaradalla.

 

Valokuvaruno, photo poetica, mitä se on: https://www.tulijasavu.net/2020/09/valokuvarunous-poetica-photo/

PS

Runokuun 2021 kuusen kautta valokuvarunouteen liittyvä esitykseni löytyy täältä vielä viikon verran alken kohdasta 31:00 https://www.facebook.com/runokuu/videos/3072966929695853

Hylättyjä esineitä 38 | Sex molndrömmar

 

Kuninkaankatu Kuopio 2021.

 

1

Pilvet synnyttävät taivaan

ja maan virrat, kehräävät 

valosta ja varjoista vastausta:

 

Paljonko meillä on ilmaa

avaruudessa tässä

parhaassa maailmassa?

 

2

Pilvi pidättää

muotonsa pysähtymättä;

joka hetki vaihtuvat kasvosi

sinisen kahvilan terassilla.

 

Pilvien karttaa ei ehdi

piirtää maasta käsin.

Satelliitti katsoo tarkemmin

silmiin, silti en näe;

 

olen jo toinen aika

     ja paikka laiturilla.

 

3

Kun pilvet ja tuuli

siunaavat hellepäivän uuutisia

näetkö: kaikki kuolleet sielut

vaeltavat taivaassa.

 

Härän pää haihtuu;

ennen kuin ehdit aata 

      Leonardon parta pääkallo.

 

Pilvi hylkää itsensä äkkiä.

Et halua esineeksi

edes hiljaisuuden tarinaan.

 

4

Wabisabipilvet.

     Unelmien riekaleet tahroja

sinisessä lipussa.

 

5

Miten niin hitaiden pilvien

puutarhassa piirretään sammal

     noin nopeasti vesiväreillä.

 

6

Pilvet hajoavat tuuleen

kuin unelmat, tarpeettomat

esineet;

 

hyvänä päivänä hattaroita

huonona syödään arpia.

 

Vereslihalla katkaisen virrat

muistoilta, kirjaudun ulos

päästäkseni kotiin. 

 

Nostan katseeni verkot

      laskeakseni levolle

järven sylissä. Puhelen yksin yötä

ystävälleni laiturilla;

 

tähti eteläisellä taivaalla

     on lentokone.

 

Valokuvaruno, photo poetica, mitä se on: https://www.tulijasavu.net/2020/09/valokuvarunous-poetica-photo/

 

Hylättyjä esineitä 37 | Selfie

Tervaruukki Kuopio 2021.

 

Alkaako hybris sanasta

minä? Sen kuka on sanonut,

onko hän jo sokaissut itsensä;

kerjää itselle aikaa

eikä avaruutta?

 

Miksi minä pyydän elämältä

edes muruja, kuten onni, vapaus

ja mitä kaikkea keksin

kuvata ja mitata?

 

Kohottaisinko minä kättäni

näyttääkseni, mikä on runo;

kuka se niin vaikea esine on?

 

Kenen on avaruus ja asema

sanoa, minä se olen,

kun muutos kaikki ympäröi?

 

Noin viisi kysymystä

sokkona. Montako tykkäystä

on vastaus?

 

Valokuvaruno, photo poetica, mitä se on: https://www.tulijasavu.net/2020/09/valokuvarunous-poetica-photo/

 

PS Vuosi sitten Tiina Svensk kirjoitti Ylen Kultturicoctailiin artikkelin somerunoudesta, joka tuntuu edelleen ajankohtaiselta: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2020/09/18/instagram-teki-runoista-trendikkaita-pelastiko-vai-pilasiko-some-runouden

Hylättyjä esineitä 36 | Sommartid

Saarinen Tervo 2021.

Kaikuu hylätty

saari, vihreänharmaa

lintumetsä elokuuta.

 

Musta mustaa lämmittää,

kesä meni suppuun

kuin lakka suuhun.

 

Vedenhuopa, vahasatula

näytä kasvosi

niin olen sinut.

 

Vesi yksin

lyijyn kirkasta

hiljaisuutta.

 

Valokuvaruno, photo poetica, mitä se on: https://www.tulijasavu.net/2020/09/valokuvarunous-poetica-photo/