Hylättyjä esineitä 13 | "No weather what"

Kuopion satama 25.2. 2021.

Lämpötila 0,9 ℃

Kastepiste 0,2 ℃

Kosteus 95 %

Tuuli 2 m/s

Tuulen suuntaluoteistuulta (310°)

Tuulen puuska 5 m/s

Sade 0 mm (8:00-9:00)

Näkyvyys 33 km

Pilvisyys Pilvistä (8/8)

Paine 997,4 hPa

Lumensyvyys 66 cm

 

hanki ei suksi

eikä luistin jäätä

 

on hiljainen kevät

ketä nyt odottaa

Michaela Caskován näyttely "No weather what" Galleria Ars Liberassa Kuopiossa 19.2.-17.3.2021.

Valokuvaruno, photo poetica, mitä se on: https://www.tulijasavu.net/2020/09/valokuvarunous-poetica-photo/

Hylättyjä esineitä 12 | ”i ett hus som ligger i mörkret”

Saarismäen kansakoulu, Tervo 2006.

Lepään sinussa, nukun kuin kaste

pisara poimulehdellä.

 

Herään yhtä yksin kuin aurinko

laskee.

 

Kuka ei puhu kuolleista

on kuollut kohta, joka paikasta

yhtä kuorta. Ja kuolleet kuorossa

vielä vähemmän, kertovat silti

niin paljon, joka hetki muistuttavat:

 

sellaista tämä on. Kyllä

sinä se olit, kun et ole

 

yhtä kiireinen kuin kaikki me

kuolemattomat säkeen

 

yrittäjät.

PS

"Hylättyjä esineitä: runous. 'Mutta tämmöistä runous on, pilkan kohde nykyisin. Kun on niin vitun tyhmää tehdä jotain mistä kukaan ei saa rahaa, mistä kukaan ei näennäisesti hyödy mitään.'" (Saila Susiluoto: Kehrä 2021, 37) #kuvaruno #valokuvaruno #photopoetica #photopoetics #kuvajasana #wordasimage 21. helmikuuta 2021 https://www.facebook.com/jouni.tossavainen/

Valokuvaruno, photo poetica, mitä se on: https://www.tulijasavu.net/2020/09/valokuvarunous-poetica-photo/

Hylättyjä esineitä 11 | ”Red Car Goes By”

Väärälahdentie Kuopio 2019.

Lasseni toinen nimi

on Luksus: vapaus valita

vaikka sätkä, tuhota vaikka

tyttären keuhkot.

 

Otan riskin kunnia-asiana:

Ajelen kun huvittaa, hyvällä tiellä

panostan Nesteen osakkeisiin.

 

Kuka on onnellinen;

miksi minä en saa olla

liian usein flow?

 

Rakastan Lasseani:

kaasu on aatelivaltaa

betonisikaa jarrupoljin.

Valokuvaruno, photo poetica, mitä se on: https://www.tulijasavu.net/2020/09/valokuvarunous-poetica-photo/

Yksi työvuosi riittää Kanttilalle | Minna Canth

Outi Vuorikari, Kuopion elävä Minna Canth.

Savon Sanomat
16.2.2021.

Kuopion eläväksi Minna Canthiksi voidaan nimittää Outi Vuorikaria, joka aloitti ja on jaksanut jatkaa ”kolmikymmentävuotista sotaa” Kanttilan puolesta. Ensimmäinen aloitehan Kanttilan kulttuurikeskuksesta tehtiin Kuopion Taiteilijaseuran nimissä syyskuussa 1989.

Sittemmin mm. Minna-patsaita jakaneen taiteilijaseuran toiminta on hiipunut, mutta Vuorikari jatkaa Canthin jalan jäljillä julkaisemalla mielipidekirjoituksen ”Kaupunki voisi palkata henkilön kasaamaan rahoitusta” Savon Sanomissa 16. helmikuuta 2021.

Vuorikari vetoaa kaupunginvaltuutettujen osuuteen Kanttilan remontoinnissa: "Nykyisiin valtuutettuihin tuskin kannattaa enää tuhlata ruutia, mutta tulevien kannattaisi tutustua aineettomaan kapitalismiin ymmärtääkseen, mistä todella Kanttilan säilyttämisessä on kyse.”

Kanttilahan ei ole mikä tahansa rakennus, Vuorikari muistuttaa, ”vaan se sisältää kaupungin 200-vuotisen historian taitekohtia: ensimmäinen Sisä-Suomen kirjakauppa ja 124 vuotta nousujohteista taloushistoriaa Finlaysonin ja Canthin suvun vaiheista. Niin kutsutussa Minnan salongissa kokoontui 1800-luvun lopulla suomalaisen kirjallisuuden, teatterin, kuvataiteen ja musiikin uranuurtajien joukko, jollaista ei missään toisessa suomalaisessa kaupungissa tunneta.”

Kanttila vaikutti myös Kuopion tunnettuuteen Suomessa, ja tälle pohjalle on Vuorikarin mielestä hyvä rakentaa tulevaisuuden kulttuurikeskusta nyt, kun Kanttilaan suunnitellaan toimintaa, joka rikastuttaa henkisesti sekä aineellisesti kaupunkielämää, ja jolla on myös kansainvälistä merkitystä.

Ennen muuta Vuorikari ei toivo kaupungilta suoraa neljän miljoonan remontin rahoitusta, vaan yhden virkamiehen tai -naisen vuoden työpanosta rahoituksen hankkimiseksi. Tämä työpanos loisi edellytykset tutkia sellaisia mahdollisuuksia, joilla Kanttilaan saadaan EU-rahoitusta. Jos kaupunki ei ole mukana hankkeessa, ulkopuolisen rahoituksen saaminen on varsin hankalaa.

”EU:n rahoitukseen tosin tarvitaan kaupungin panostusta ja samoin kohteen omaa rahaa, mutta tämä virkailija tulisi osoittamaan, millä tavalla esimerkiksi tuleva Kanttilan toiminta maksaa hänen palkkansa kaupungille. Tämä rauhassa tehty perusteellinen kartoitus saattaisi antaa vinkkejä muidenkin uusien EU-rahoitteisten kohteiden ja innovaatioiden löytymiseen Kuopioon.”

 

Kanttilan purkaminen on viehättävä ajatus | SS 11.2.2021

Kaupunginhallituksen II varapuheenjohtaja Jaakko Kosunen (sd.) Savon Sanomat 11.2.2021, B5.

Kulttuuritoimittaja Iikka Taavitsaisen perusteellinen päivitys Kanttilan tilanteesta paljastaa perimmäisen juuren, josta Minna Canthin kotitalon remontin vastustaminen on imenyt myrkkynsä kymmeniä vuosia (Savon Sanomat, 11.2.2021, B 4 –5).

Savon Sanomat
11.2.2021, B4.

Edes uusi, ja ensimmäinen perusteellinen selvitys rakennuksen historiasta ei ole kääntänyt esimerkiksi valtuutettu Jaakko Kosusen (sd.) päätä, vaan hän on valmis purkamaan talon – aivan kuten Kuopion piällysmiehet ovat toivoneetkin 1970-luvulta lähtien.

Kaupunginhallituksen II varapuheenjohtajaa Kosusta ”viehättää” hänen mielestään radikaali ajatus Kanttilan purkamisesta:

”Itse en syty rakennuksen säilyttämiseen. Paikka on historiallinen, mutta itse rakennuksessa on aika vähän mitään Minnan aikaista. Eräässä keskustelussa oli ehdotettu radikaalisti, että tontille rakennettaisiin uusi puurakennus, joka toimisi tilana kulttuurille ja yhteiskunnalliselle debatille. Se ajatus viehätti minua.”

Sirpa Kähkönen
Savon Sanomat
30.1.2021.

Itse rakennus ei ole oleellinen asia myös kaupunginhallituksen puheenjohtajalle Antti Kivelälle (kesk.). Kivelä ei sano yhtä suoraan kuin demari, että rakennuksen saa purkaa, mutta hänen mielestäään kaupungilla ei ole mitään tekemistä talon kanssa, vaikka Kanttilaa on tuettu merkittävillä summilla:

”Kuopion kaupungilla ei ole mitään tekemistä toisten omaisuuden kanssa. Tästä huolimatta kaupunki on tukenut Kanttilaa varsin merkittävillä summilla. Uusista tuista ei ole ollut puhetta. Kanttila on talo, jonka ulkopinta ei ole sellainen kuin Minna Canthin aikana, ja sisätiloissa ei varsinkaan ole mitään jäljellä Canthin ajoista. Kuopion kaupunki on pitänyt Minna Canthia yllä kaikin mahdollisin keinoin. Yksi rakennus sinällään ei ole oleellinen asia.”

Enemmän todisteita tuskin tarvitaan, kun tiedetään entuudestaan, kuinka vaikkapa kansanedustaja Markku Rossi (kesk.) on vastustanut Kanttilan kehittämishankkeita. Sen sijaan kirjailija ja kansanedustaja Marko Kilven (kok.) kannasta en ole saanut täyttä varmuutta.

Sen sijaan varmaa on se, minkä Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtaja Sirpa Kähkönen nosti esiin kolumnissaan: ”Yhäkö on niin että suurmiehen muistaminen on itsestään selvää, mutta naisneron unohtaminen helppoa.” (SS 30.1.2021) Muutaman vuoden Kuopiossa kärsineellä J. V. Snellmanilla on kotimuseo, joka on auki kerran vuodessa, mutta kaupungissa koko tuotantonsa kirjoittaneen Canthin kotitalo ollaan valmiita purkamaan.

Varmaa on sekin, että viisas vaikenisi kunnallisvaalien alla, mutta Iikka Taavitsainen on nyt nostanut Kanttilan pöydälle. Varmaa on myös se, että kulttuuriministeri Annikka Saarikko (kesk.) voisi tehdä sellaisia päätöksiä, että hänen nimeään ei unohdettaisi koskaan Kuopiossa.

Hylättyjä esineitä 10 | Dinggedicht X

Pietari 2012.

Uskossa lepäämme;

että meitä autetaan

yhteisvoimin pelastetaan

unohdukselta kylmää uhmaten,

kun omat voimat ovat kääntäneet

silmät sisään päin. Siinä sinä

ja viimeinen talosi nukkuvat

mitä muuta näemme kuin pimeyttä,

tuntemattoman

taivaan avaruuden:

Denn das ist alles noch wie ohne Schluß.

Tämä ei kai lopu koskaan.

Valokuvaruno, photo poetica, mitä se on: https://www.tulijasavu.net/2020/09/valokuvarunous-poetica-photo/

Torni Haminavuorelle | F. von Wright 200 år 2022

Näköala Haminavuorelta 2019.

Vanuvuorelle, tai Magnus von Wrightin Vannuvuoreksi nimeämälle mäelle, puuhataan näkötornia. Mielipidekirjoituksessaan kirjailija Marja-Leena Tiainen vastusti tornin rakentamista lähes Puijon korkuiselle mäelle. Torni pilaa maiseman ja metsäluonnon kuluttaminen lisääntyy luonnonsuojelualueella, varsinkin kun Kuopion asutus laajenee parhaillaan Vanuvuoren suuntaan. (Savon Sanomat 28.1.2021)

Näköala Haminalahdelta 1853.

Vastauksessaan Vanuvuoren hanketyöryhmän jäsenet kommentoivat, että "torni on tarkoitus rakentaa niin, että se ulottuu vain hieman puiden latvojen yläpuolelle" ja hankkeen osana on myös luontopolun rakentaminen: ”Kun liikenne ohjataan merkitylle polulle, se säästää ympäröivää metsikköä kulumiselta ja suojelee näin myös luontoa.” (SS 5.2.2021)

Kun Vanuvuorelle pystytetään torni, miksei myös Haminavuorelle, josta Ferdinand von Wright maalasi Suomen maisemamaalaustaiteen merkittävimpiin kuuluvan teoksen Näköala Haminalahdelta (1853)?

Vuonna 2022, kun on kulunut 200 vuotta Ferdinandin syntymästä, eikö olisi hyvä päästä katsomaan kansallismaisemaa samalta paikalta, josta teos on maalattu. Tai, tehdäänkö retki maalauspaikalle Ferdinandin kuolinpäivänä 31. heinäkuuta, kun Ferdinandin syntymäpäivä 19. maaliskuuta on jo varattu Minna Canthille?

Torni, hissi tai drone

Vanuvuoren laella on ollut kolme näkötornia, Haminavuorella ei yhtään, mutta Näköalan Haminalahdelta valmistuttua Haminalahden kartanon vieraat vaelsivat tuolle Haminavuoren parhaalle näköalapaikalla. Vuoden 1880 matkaoppaassa mainitaan Haminalahden kartanon lisäksi vierailun arvoisena kohteena Vanuvuoren ja Puijon näköalatornit.

Nykyisin näköaloja peittää runsas ja korkeakasvuinen puusto Puijon urheilualueita lukuun ottamatta. Koska sekä Vanu- että Haminavuoren laet ovat luonnonsuojelualuetta, näköalojen avaaminen puita kaatamalla tuntuu huonolta vaihtoehdolta.

Jääkö siis muuta mahdollisuutta kuin torni, hissi tai drone, jolla kansallismaiseman muutoksia tai säilyneitä syvyyksiä pääsee tarkistamaan? Haminavuoren laen korkeimpaan kuuseen kiipeämällä pohjoisen Kallaveden maisema ei avaudu, kuten raportoin Taistelevien metsojen (2020) jälkisanoissa:

”Tikkaiden sijasta kiipeän mäen korkeimpaan puuhun. Kuusessakin kamera valottaa enemmän metsää kuin kansallismaisemaa. Vuorelta ei näy vuoria, ei edes mäkiä, vaan mäntyjä. Sama ongelma – tai metsän paluun ihme – on edessä, jos Haminavuorta kuvaa vastapäiseltä Isolta Neulaniemeltä, jonka harja kännykkämastoineen erottuu horisontissa." /- -/

"Pitempi käsi tai kännykkäkeppi ei auta kuusessa, tarvittaisiin joko metsänhoidollinen maiseman avaus tai lennokki maisemapanoraaman valloittamiseksi samalta paikalta kuin Ferdin taulussa. Jospa joku vielä lennättää dronea varmistaakseen ne muutamat muutokset, jotka lampaita lukuun ottamatta voi päätellä karttaa tutkimalla."/- -/

”Pienen saareni ja suuren järven panoraamaa varjostaa kysymys, pitäisikö Haminavuoren maisemaa avata eli metsää kaataa niin, että Ferdin Näköalan paikasta tulisi yhtä vähällä vaivalla saavutettava pyhiinvaelluksen kohde kuin Puijosta tai Suopeltovuoren näköalapaikasta. Hidastaako vai edistääkö lisääntyvä turistiliikenne ilmastonmuutosta tai edes asfaltin leviämistä? Turistien ”hyttysparven kuhinasta runoili jo vuonna 1886 Topelius kiivettyään sveitsiläiselle Rigivuorelle:

Mitä halutaan?

Paperiveitsi? Näköala? Alppitähti?

Joku pikkusievä muisto mukaan…

Eikä saa unohtaa aurinkoa! Se laskee

ja se nousee, aivan kuin kaikkialla,

mutta täällä taulun raami rajaa sen makeammin.”

Hylättyjä esineitä 9 | Neue Gedichte

Pirttiniemi, Kuopio 2008.

Kun jokainen hiihtolenkki voi olla

tämän talven viimeinen

silti luistelen.

 

Kun Tshehov saarellaan

näki ettei rakasta ketään

hän näki tarkemmin:

 

”Kun talossa ei ole naulaakaan

(Ich habe keine Geliebte, kein Haus)

katkeruus on jaloimpia tunteitamme.”

 

Kun ei ole mitään menetettävää

taikausko loppuu, ei pelota

sinua jumalten kosto.

Valokuvaruno, photo poetica, mitä se on: https://www.tulijasavu.net/2020/09/valokuvarunous-poetica-photo/