tiistai 20. helmikuuta 2018

Talvenkorjuun aikaan | The Hunter's Sketches


Oli ihana päivä. Semmoisia päiviä on ainoastaan
kuin ilmat ovat pitkäksi asettuneet. Aamusta ani
varhaisesta 
taivas kirkas; aamurusko ei lieskota
tulipalona, hennosti se 
vain levitteleikse kuni poskella
puna. Aurinko ei ole hehkuva 
tulikuuma, kuten aikana
kuivain poutain, eikä himmeän-punainen 
niin kuin
myrskyn edellä, vaan kirkas ja ystävällisesti säteilevä.
Tyynesti se kohoilee alta kapean ja pitkän pilven
raikkaana kirkastun 
vaipuu sen punasinervän sumuhun.
Leveäksi venyneen pilven 
ylimmäisellä reunalla välähtää
nyt kimaltelevia hesuja; niitten loisto 
kuin ta'otun hopean...
Vaan kas! jälleen ampuivat ilmaan 
säihkyilevät säteet
ja iloisna ylevänä lennähdellen, kohoilee 
uljas päivän sini.
Puolenpäivän aikana ilmaantuu tavallisesti koko 
joukko
pyöreitä, kaukaisia pilvenhattaroita, kellahtavan harmaita,
hentoine, valkoisine reunoineen. Ne ovat melkein
liikahtamatta kuni 
saaret keskellä äärettömiin tulvinutta
virtaa, joka kietoo 
syvälle läpinäkyvillä, sinervillä käsi-
varsillaan. Kauempana, 
taivaanrannassa ne liittyvät
ryhmäytyvät; taivaan kantta ei heidän 
välitsensä näy
mutta itse he yhä sinerviä kuin taivas; 
lämpöä ja valoa
heistä hehkumalla hehkuu. Taivaanranta on ylt'ympärillä
samanlainen, muuttumatta keveä, sinervän punainen.
Ei synkkene, ei 
sakene missään pilvi; siellä täällä
vain siintää ylhäältä alas 
kulkeva sinervä raita:
siellä vienosti vihmoo. Illaksi nämä 
hattarat haihtuvat;
viimeiset niistä, mustanpuhuvat ja epämääräiset
ruusuisena savuna asettuvat laskeutuvan auringon eteen.
Siinä kohdassa, 
mihin meni mailleen, yhtä tyynesti
kuin oli noussutkin, siinä 
ei enää kauan viivy purppurainen
valo yli hämärtyneen maan 
vaan hiljaa vilkkuen kuin
varovasti kannettu kynttilä, syttyy siinä 
illan tähti.
Semmoisina päivinä ovat kaikki värit lievenneitä;
kirkkaita ne ovat, vaan eivät räikeitä; omituinen
liikuttava nöyryys 
asuu kaikkialla. Semmoisina päivinä
kuiva ja puhdas ilma tulee 
marunalta, leikatulta rukiilta
ja tattarilta: ei enää puutu kuin hetki 
puoleen-yöhön
eikä tunnu vieläkään kosteutta. Semmoista ilmaa
toivoo maanmies elonkorjuun ajaksi.



2 kommenttia:

Katja kirjoitti...

Onpas hieno! :)

Jouni Tossavainen kirjoitti...

Kiitos, kiitos
ja pääkiitos tietysti Turgenjevin
Metsämiehen muistelmien ensimmäiselle suomennokselle.