Pentti Haanpää
Kauneuden kirous
Into 2015, 138 s.
Kauneuden
kirous on Pentti
Haanpään (1905‒1955) yhdestoista romaani. Kirjailijan jäämistöstä löydetty
pienoisromaani ei tuo juuri uutta aiemmin julkaistuun verrattuna.
Kaksi piirrettä
kuitenkin. Päähenkilönä on kaunis nainen, toisin kuin useimmissa Haanpään
jutuissa. Kauniin naisen nimi on Anna, ja kauneuden kirouksesta kertoo jo
sukunimi: Ansala.
Toinen piirre on vielä ulkokirjallisempi.
Romaanin toimittajan Matti Salmisen
mukaan Pentin isä Mikko Häänpää (1875‒1954)
kirjoitti käsikirjoituksen, josta poika muokkasi ensin elokuvan synopsiksen ja
vuoden 1945 jälkeen romaanin.
Oliko erakkona pidetyn
Haanpään työ sittenkin monitekijäisempää kuin tähän asti on kuvattu? Luovuttiko
isä pojalleen juttuja siksi, että pojan kautta ne saatiin kaupaksi? Yhteistyötä
joka tapauksessa, ja poika saikin julkaistua novelleina osia kustantajilta
pompanneesta Kauneuden kirouksesta.
Romaanissa eläväisen
Annan sielun liikkeet jäävät hitaiksi. Shemeikan rooli jää vielä hämärämmäksi. Miksi
miehekäs tulliloikkari vietteli pulskan vaimon, kun kaunottaren eläväisyydelle
ei löydy käyttöä? Petetty mies onkin käsitettävin kaari kolmiossa, jota ei ole
keskitetty draamaksi, vaan irtojuonia, äkkikuolemia ja -kohtaamisia on viljelty
elokuvankin tarpeiksi liian kanssa.
Jutun lopuksi lapsensa
hylännyt Anna ymmärtää eläneensä kuin käki, toisten pesiin muniva
"komeaääninen häpeämätön ryökäle". Yhtä vähän armoa saa pahan Annan
ison talon emännäksi päätynyt hyvä sisko Manta, joka "piti itseään
taivaanvaltakunnan rintaperillisenä ja luuli olevansa, ei ainoastaan
itseoikeutettu, vaan velvollinenkin nuhtelemaan muita".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti