lauantai 19. huhtikuuta 2014

Keväisten hetkien vaellus | Alberto Caiero

Eeva-Liisa Isomaa: "Unohdettuja ja muistettuja päiviä", Galleria G Pieni Roobertinkatu 10, 2.-20.4.2014.
Tajoa pitkin pääsee Maailmalle,
Tajon takana on Amerikka
ja niiden onni jotka sen löytävät.
Kukaan ei ole koskaan miettinyt mitä mahtaa olla
minun kyläni joen takana.

Kyläni joki ei herätä mitään ajatuksia.
Ken on sen varrelta, hän pelkästään on sen varrella.

(Fernando Pessoa: Hetkien vaellus, Otava 1974, suom. Pentti Saaritsa, 31)

tiistai 8. huhtikuuta 2014

Usko koetuksella | Etelä-Suomen Sanomat



J. M. Coetzee
Jeesuksen lapsuus
Suom. Markku Päkkilä
Otava 2014, 292 s.

Coetzee-fanin usko on koetuksella Jeesuksen lapsuutta kahlatessa.

Siitä miten lukija voi koetella itseään, otan esimerkiksi vastauksen, jonka Jeesukseen vertautuvan pojan Davidin auttaja Simón saa nimittäessään yleisavainta Ilave universaliksi, yleiseksi jakoavaimeksi. 

"Ei sellaista olekaan kuin Ilave universal. Jos meillä olisi Ilave universal, kaikki ongelmat ratkeaisivat. Ei, ainoastaan señora Weissilla on C-talon Ilave maestra."

Jos siis olisi olemassa avain kaikkeen (= universaaliin), ei olisi ongelmia, mutta yleisavainkin löytyy vain rouva Valkoiselta (weiss = valkoinen). C-talon C taas viittaa ainakin sekä kirjailijaan (C-oetzee) että pitää meidät koossa, sillä C on hiilen merkki ja hiiliketjut pitävät elolliset oliot koossa. 

Romaanissa rouva Valkoista ei löydy ‒ eli lopullinen totuus ei valkene. Huvittavana voi pitää tietysti sitäkin, että tiedon haltija on rouva eikä valkoinen herra.

Tajusitteko, ehkä, mikäli pidätte symbolien ja metafiktioiden avaamisesta. Ja jos lukija löytää avaimensa ja käy, silloin innostunee tulkitsemaan koko teoksen arvoituksellisena allegoriana vaikkapa rationaalisen sivistyksemme tekopyhistä rajoista, joita ihmepojan ilmestyminen koettelee.

Seppo Loposen jälkeen nobelisti Coetzee on saanut suomentajakseen Markku Päkkilän. Englanniksi Coetzeen yleensä preesensissä kulkeva teksti näyttää siistiltä klapiproosalta: sanat, lauseet ja kappaleet ovat lyhyitä ja viittaussuhteet selkeitä. 

Kääntämisen haasteista saa kuvan Coetzeen kirjan ensimmäisestä lauseesta The man at the gate points them towards a low, sprawling building in the middle distance, jonka Päkkilä suomensi: "Portinvartija osoittaa moniosaista rakennusta pienen matkan päässä."

Miksi The man at the gate on portinvartija eikä mies portilla? Päkkilän tulkinnassa jo teoksen ensimmäinen sana kytkeytyy Pietariin, taivasten valtakunnan avainhaltijaan, joka alun perin oli nimeltään Simon ‒ siis viittaus romaanin toiseen päähenkilöön.

(Etelä-Suomen Sanomat 8.4.2014) 

Savon Sanomissa 27.11.2007 julkaistu arvosteluni  Coetzeen Hämärän maista löytyy täältä.