Rapurosvo | A Newspaperpoem (27)

Jokamiehen palautetta laskien rakkauden kielellä

kirjoittaja on oikealla tiellä: Romantiikan heinä-

kuuta koko vuosi ‒ loput epämääräistä lainailua

"siitä mikä jäi sanomatta". Sinusta ja teistä välit-

tämättä laulan nyt ravulle enkä muusalle. Vaan

mikä noiden välille eron tekee! Hyvin ne piilou-

tuvat, ryömivät kiven piiloon pimeään, nousevat

mielen pintaan yhtä usein kuin aamukaste. Rapu-

Rosvo parasta olla ja hyvät särkisyötit ennen kuin

tuoksu tainnuttaa, ja Tuntematon liikahtaa kiven

takana pelkäämättä yötä, ilman eloa ja muita

maan petoja. Tyhjä merta, täysi pyyntö on ase-

teltava pohjaan tarkasti vaikka järvirapuni elin-

piiri pienenee kuin pyy lopun aluksi; nukkuu

tuuliviiri, edessäni hämäräinen tie. 

(Sunnuntaisuomalainen 21.7.2013)

Taivasuintia| A Newspaperpoem (26)

Kesäinen ilta, rauhaa täynnä Pohjola kuten

Runebergin runossa. Kesä hyvä, sanon vielä

"Kesä hyvä." Olen olemassa, yksin sinulle

ja moninkertaisesti, joka hetki pieni ja koko

luontoni. Kesä hyvä, aika on nyt puolellani.

Siksi olen sinut myös syksyllä, jaksan talvehtia

ilman ja ilman. Juosten juurruin asvalttiin, kyn-

sistäni tartuin kullan pintaan. Siksi jatkan taivas-

uintia tässä järven rannalla. Helteellä kala etsii

syvyyksiä runoilija vaikeuksia ympäri vuoden.

Siksi kesä hyvä. Istun vain. Olen olemassa, työtä

vailla sanattomana: tämä kesätapahtuma on yhtä

aikaa ainut laatuaan niin luvuton sekä laskematon

kuin harvinainen. Ikuinen peilileikki: tuolla taivas

täällä maa, vesi välissä, jossa jumalaiset ja kuo-

levaiset tanssivat palavasti iltansa iloksi.

(Sunnuntaisuomalainen 30.6.2013)