Kävelin Suomen Kirjailijaliiton kevätkokoukseen, kun törmäsin päätoimittajaan Ateneumin nurkalla. Otso Kantokorpi esitteli vasta hankkimaansa kirjastokorttia ja sillä kirjasto Kympistä irronnutta Kari Kallioniemen rokkiteosta, joka ei ole tullut vastaan edes divareissa.
Kympin sijasta olen pitänyt jumalanpalvelustani Rikhardinkadun kirjastossa. Kuopiosta käsin toinen pyhiinvaelluksen paikka on Akateeminen kirjakauppa, jota ei löydy Savosta päin. Tällä kertaa parin tunnin kauppamessusta oli tarttunut mukaan vain ilmaisjakelulehti Papper.
Mikäli muutkin asiakkaat ovat yhtä köyhiä, kirjailijoiden kukkarot laihtuvat entisestään ilman kirjastokorvauksia. Tätä korvausta jaetaan sen takia, että kirjastot levittävät kirjoja ilmaiseksi, ja jaettava summa on sidottu vuosittaiseen kirjahankintojen määrään. Kun kirjailijan päätyöstään saama palkka on keskimäärin 2 000 euroa vuodessa, ja jos tämän palkan päälle ei satu saamaan minkäänlaista apurahoitusta, kirjastokorvaus on ollut se viimeinen turvaverkko.
Itsekin selaan runouutudet Akateemisen hyllyllä. Lainaan ne sitten kirjastosta, ennen kuin ostan teoksen liian täyteen kirjahyllyyn. Runoilijan palkan kannalta tämä on hölmöläisen hommaa, joten älkää te tehkö niin kuin minä, vaan niin kuin minä sanon.
Ostakaa kirja täydellä hinnalla, niin kirjailijan kukkaroon tipahtaa 2-4 euroa bruttona. Kirjailijaliiton suosituksen mukaan se tarkoittaa vähintään 21 prosenttia kirjan nettohinnasta. Nyt pitäisi vaan tietää, minkä summan kustantaja on sopinut kirjakauppiaan kanssa nettohinnaksi.
Miten tämä liittyy arvosteluun? Sen minäkin halusin selvittää. Aioin nimittäin tehdä pienen tutkimuksen siitä, vaikuttaako kritiikki teosteni myyntiin. Yksinkertaisimmaksi konstiksi mietin kirjastojen kirjahankinnat. Jostain pitäisi löytyä tieto, kuinka monta teostani on hankittu kirjastoihin, ja vertaamalla romaanin Eskimobaari (Like 2006) hankintojen määrää tuoreempaan romaaniin Koulu (Like 2009), joka sai paremmat arvostelut, voisi päätellä, vaikuttivatko kritiikit kirjastojen ostoihin...
(...jatkuu Kritiikin Uutiset 1/2010 s. 22-23)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti