maanantai 3. marraskuuta 2008

Arte y pico | Wow. The Best Art. Over the top.

Kirjailija Anita Konkka antoi Sanat-blogissaan kansainvälisen tunnustuspalkinnon Kuvalle ja sanalle. Blogin kuvaajana ja sanoittajana kiitän ja otan vastaan.

Palkinto on peräisin Uruguaysta, Arte y pico-blogista ja sen säännöt ovat seuraavat:

1) Valitse viisi blogia, joita arvostat luovuuden, kuvituksen, mielenkiintoisen sisällön ja/tai blogosfääriin tehdyn panostuksen johdosta millä tahansa maailman kielellä.
2) Jokainen annettu palkinto on henkilökohtainen ja sitä annettaessa mainitaan blogin kirjoittajan nimi sekä linkitetään palkittavaan blogiin.
3) Palkinnonsaaja panee palkinnon logon blogiinsa.
4) Logo tulisi linkittää alkuperäispalkinnon osoitteeseen.
5) Palkinnonsaaja julkaisee säännöt omassa blogissaan. Kansainvälisen, Uruguaysta alkunsa saaneen palkinnon alkuperäiset säännöt ovat tässä.

Rajaan Arte y pico -kuvaani niitä suomalaisia blogeja, joissa vierailen useimmiten ja joissa luetaan runoutta. Rajaan otoksestani työn puolesta eli firman piikkiin tehdyt, asiakaspintaa hakevat blogit, koska ”runous jos mikä on pienyrittäjyyttä”.

Kuten Luvun alla -listastani huomaa en pidä nimimerkeistä, ainoana sellaisena on mukana perussuomalainen yksityisyrittäjä Paskamutsi, jota en välttämättä haluaisikaan tavata toisin kuin vaikkapa jossain tässä kaupungissa asuvan taiteilijan Sari Hakalan, jonka blogin Toinentoinen kautta löysin mutsiyrittäjän. Luotan nimittäin siihen, että sitä hedelmällisempään keskusteluun päästään, mitä harvemmin piilotamme kasvomme nimimerkin taakse; joko me olemme ihmisiä tai sitten ei.

1) Karri Kokon kirjoitusalusta Lyhyttavaraliike sisar- ja veliblogeineen on pisimpään seuraamiani verkkoteoksia. Kokko on innovaattori, innoittaja, sekä uutta etsivä että keksivä runoilija.

(Kuten Anitan Sanat-blogin listalleen ottanut Ikkunaiines -- jonka nyt laitan tähän, vaikka en yleensä linkkaa nimimerkkeihin -- mainitsee Kokon ”runot hämmentävät kahtalaisella kauneudellaan: perinteisillä metaforilla, joita löytyy irrationaalisen, uuden kielen keskeltä. Kuvitus on, silloin harvoin kun sitä on, aivan omaa mekaanisluontoista iloitteluaan. En yleensä tee turhia reissuja tähän blogiin, ja monesti saan sieltä kotiinviemisiksi runon tai runokuvan kainalooni.”)

2) Leevi Lehdon nettisivun blogi sisältää 2000-luvun runouden poetiikan, joka on tislattu esseekokoelmaan Alussa oli kääntäminen (Savukeidas 2008).

3) Jukka Kemppisen Kemppinen päivittää otavalaista estetiikkaa sumean logiikan tarkkuudella.

4) Pauliina Haasjoen Olossa ja muodossa virrataan tuolla toisaalla, vähän sellaisessa kuin Silja, Jonimatti, Miia, Mikael, Juhana, Henriikka, Lassi, mitä en hahmota kuin sopivasti mennen tuullen; ei elossa eikä ruumiissa ennen tätä sisustusta.

5) Risto Niemi-Pynttärin verkkoblogi KunKirjoitan jatkaa siitä, mistä syntyi hänen väitöskirjansa Verkkoproosa, tutkimus dialogisesta kirjoittamisesta (ntamo 2007).

(Ohje pokaalin saajille: Kopioikaa ja tallentakaa pokaali työpöydälle tai johonkin kuvatiedostonnee ja siirtäkää se sieltä omana blogiinne.)

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Pitäisikö meidän ryhtyä tapailemaan?!

Jouni Tossavainen kirjoitti...

Toinen toinen hyvä kysymys, ja hyvä kun jonkinmoinenkin viesti liikkuu näin toiselle puolelle kaupunkimme pääsääntöistä pimeyttä,

tjt

Anonyymi kirjoitti...

Tein itsestäni Sari Hakalan, mutta toinetoinen pysyy. Ehkä luitkin syyt toisaalla.