”Olenko minä kuusihullu? Olenko muuten hullu ja kuuset minun oireeni vai olenko sittenkin sellainen viisas, jolle kuusilla on sanomansa?” kysyy psykoanalyytikko Tor-Björn Hägglundin romaanin Kun kuuset puhuvat (1989) kertoja maisemakauppias Mies. ”Kuusten kuparin” sijasta hän löytää lapseksi kasvettuaan Valkoisen kuusen, joka on hän itse: ”Ne keinuivat tuulessa valkea kuusi, joka jälleen oli verhoutunut vihreään asuunsa ja Mies, jonka oksista naava kasvoi pitkänä partana maata kohti keräten yöilman kosteudesta vesipisaroita pinnalleen.”(122)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti