PHILIP ROTH
Jokamies
Suom. Arto Schroderus,
Otava 2007, 206 s.
Philip Rothin teokset mainittiin useammin kuin kenenkään muun New York Timesin listatessa vuoden 1980 jälkeen ilmestyneet merkittävimmät amerikkalaiset kaunokirjat. Syynä voi olla se, että harvalla on tarjota listalle lähes kahtakymmentä teosta, mutta kertoo se myös Rothin paikasta kaanonissa.
Jokamiehessä kuolemaa tekee Rothin (s. 1933) ikäinen mies. Nimettömän mainosmiehen kertomukseen ei kuitenkaan ilmesty Rothin alter ego Nathan Zuckerman, vaikka hänen kuoleman pelkonsa voi lukea jatkona 2000-luvulla suomennetun ”Amerikan trilogian” kirjailijan rapistumiselle.
Mainosmiehen hyvällä veljellä on nimi, ja Howie saa haudata tyytymättömän veljensä. Mainostajan pojat eivät anna anteeksi isälleen edes haudalle sitä, että tämä jätti perheensä ja rikkoi sen jälkeen vielä kaksi avioliittoa.
Huonon jokamiehen lohduksi jää tytär. Ilman tätä Kuningas Learin Cordeliaa lukijalle ei juuri lohtua suoda. Jokamies on jatkuvaa oireiden ja leikkausten luetteloa. Lopuksi selvitetään piirun tarkasti, kuinka hauta luodaan sille hautausmaalle, jolle kertoja joutuu romaanin alussa.
Kun lopun jälkeen lukee alun, hautajaiskuvan henkilöt tunnistaa paremmin, mutta armoa ei tule. Rothin tavaramerkki satiiri on poissa, kun edessä on tämä peräseinä: ”Vanhuus ei ole kamppailua, vanhuus on verilöyly.” Kuolema tekee meistä kaikista jokamiehiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti