sunnuntai 28. lokakuuta 2007

Kerro Radio 1 klo 23.00 | Just Talk

KERRO

(Yle Radio 1:n Ääniversumi 29.10.2007 klo 23.00 ja 6.11. asti ohjelmaa voi kuunnella täältä.)

Ohjaus ja sovitus:

Mikko Viljanen

Äänisuunnittelu:

Tiina Luoma

Henkilöt:

Jelena Stella Vuoma

Stephen Jouni Tossavainen


1. Yö

STEPHEN (lintu laulaa häkissä)

kerro

jos kerrot

hiljaisuus on lintujen keskustelu

(int. kaupunkikoti)

STEPHEN

miten pieni

pienestä kurkusta kokonainen kohina

miten kivitaskusta löytyy kaupunki

korva korvien väliin

yön huminassa nousi päivä

tauko valon katkeamattomassa raivossa

kaikkialla luodoilta paljakalle rauniorastas kotona

JELENA (öinen kaupunki humisee, lintu laulaa)

”hiljaisuus on lintujen keskustelu”

rastaan tsik srii piste tai pilkku

loppu kuuntelen

STEPHEN

”kuuntelen”

on tuuleen sävelletty vastaus: valo puhuu kaikkialla

kirkkaat sanat pimeät leikit

avaavat vesireittejä kurkipurkaumia

mikään linja ei erota pyörien jyrinää susien ulvonnasta

(ext. kaupunki nousee, jyrisee ja ulvoo)


2. Aamu

STEPHEN (int. kaupunkikeittiö)

yksi sula samettiaamu lintusten ääni kovenee lämmetessään

niin kuin ihminen risusavotassa

sokeus korvaa kevään tuoksut kun tuntemuksen korvaa näkemys

korvaan solinalla solinan

JELENA (aamuradio)

”korvaan solinalla solinan”

(kääntää lehden sivua)

STEPHEN

lokit lokki merilokki kalahavukka kirkuvat kauppatorille valot

ihminen ei ehdi nähdä ilman syytä

hetken tuoksun peittelee kevyt käsi

ilman liikettä ilman hengittävänä mykkyytenä

äänetön tie kantaa torin yön yli

hengetön saa siivet selkäänsä horisontin suunnassa

niin kuullaan tänne asti merten kohinassa

jossa äänestään kiinni saanut tarvitsee hyviä lentotaitoja luonnostaan

niin kuin lintu joka laulaa äänellään

vanki olen maan

(int. mus., ext. piha, parvekkeen ovi sulkeutuu)

JELENA

sanansaattajalla on siivet mutta millainen ääni on enkelillä

ihmisellä kuin enkelillä on kädet mutta millainen korva on hänessä

miten hän kääntelee sulkiaan tuulessa vai tyyntyykö auringon puoleen

jossain hermeksen viestissä ylisen ja alasimen voimat tanssivat virtaa kurkkuun

mi mi kukkuu

kukkuu tsirp tsirp

ja helläkorvaisinkin rengastaja

jää ilman sulkaa

sulalle saattajaksi

STEPHEN (kuin vaimolle)

et ole tyhjä ääni oksan alla ihmisen käden alla täys nuotti

tai kantapäiden näppäily kylkiluissa sen sivuilla soi

ja se on heti ilmassa niin kauan kuin suusi höyhenjälki avaa suuni sulkia

sulkia suuni sanat

laulun kurkulla

JELENA (miehelle)

katso itseäsi sattumalta puiden piilosta poimittua tinttiä

ja mitä sinä hömötiainen muuta näet kuin olet

mykkyytesi syyt ja ansiot syy jättää kivet kaikki pehmeä syötäväksi

mikä ilo kova tyynessä järvessä

siniaallossa kuuletko uuden vuoden piilossa pidetyn lahjan ääniäänettömyyden

kuoleman alku ei tauko vaan

toinen toista ääntä

vielä kuin varjo varjon hitaus hiekassa

hiljaisuuden hiljaisuus maan

sen alla höyhenen kovuus sulaa silmissä

silittää sinua niin pitkään kuin on oloa

ei paina hetki ollaan valmistaa alkua loputtomasti

vesi ja ilma puhelevat: hoo hoo ooh ooh

puheluista syntyvät pilvet lintu moni muu

(ukkonen kuin lintukone, mus., parvekkeen ovi ulos)


3. Pesä

JELENA (ext. kevätmetsä; takauma)

kuumenen kun myönnyn vilulle

toinen on nälkä joka tulee eteen vaikka takaa en näe

ei kuulu tai yhtä vähän höyhen siipisulaksi

jos en kuumota

jos munat pääsevät pakoon jos jäähtyvät kuin hengitys nokassa

jos nyt nokka on silmien edessä:

joka hetkessä edessä:

josta edempänä valuu viileämpää kurkun alle

suhinaa vettä tai myrskymärkää

suojattomassa ilmassa silloin kun en

kun en paina mitään

tai silloin kun painan kaiken siementen tasaisella

jossa ei pääse varjoon piiloon muualle kuin maan alle kuuluvaksi ma

madoksi ääni pelottava ääntää niskasta yhtä nop

nopeasti kääntää varjo musta mustempi mustikkaa mus

suhahtaa suhahduksella kirkaiseee lopuksi vaikka loppua ei ole

on pakko älä pelkää

nuku uutta laulua kuuntele

on mun munat muna kivi nämä nälät lapset kovat

joille yksin olen jano metsä tai taivas joka ei osaa liikahtaa pilven puoleen

tai ruohon rinta ja oksien aallot unettava unettavasti unettaa

silittää sitä mitä tahtoo toistaa

ei tiputtaa pesästä pois myönnyn

kun jysiö rasahdus risu särö yksi:

kaksi kolme

STEPHEN

laulan laulan

emäntäni tyytyväiseksi pesäksi muniensa alle

varpunen myös saa elegian

silti en kerro teen sen mikä pitää


4. Saaressa

JELENA (häkkilintu kerran)

äänet tulevat takaisin kierrettyään lenkkinsä niin kuin meren aallot jotka eivät uppoa

vaan toistuvat ja aaltojen harjoissa ratsastavat kuolleitten sanat hiljaa hitaasti

sulokkaasti suutele heitä maistele nauti kuin kaikuna siitä mitä saat tavata sitten kun äänesi tulevat

takaisin vääjäämättömästi peräkkain tai kaikki kerralla

valon nopeudella ajan alku hiljaisuus ja räjähdys jatkaa varjojen harsintaa

harventuvassa metsässä luiden luolassa

(ext. kaupunki kohisee kuin meri)

STEPHEN

kurjet kyntävät korkealla mykkää peltoa mykistymättä hiljaisuus onnittelee

pimeys saaressa josta koko meri poistetaan yhdellä sillalla

ja pilvet

pilvet pehmentävät tyrskyjen piikit ajelehtimaan

valkeat evät puhkovat matalaa mieltä kunnes horisontin saksi korjaa

evät ja pilvet ja korvat kostuvat aaltojen teristä

taivas kirkastuu kun aallot kuuluvat yhdellä korvalla

kaksi leivosta villivehnää taivaan lautasella

sanoinhan että yksin ihminen runoilee kurjaa musiikkia jota kerran soitetaan saloilla

toisen kerran vesi ja linnut puhelevat säveltäjää paremmaksi ilmaksi

syvässä asuu hurja keli

yö on joka päivä kun pitkällä selällä sotka puhkoo pintaa


5. Sade

(int. ikkunan takana liikennettä sateessa; renkaiden suhina muistuttaa elokuvan ääntä)

STEPHEN

metsästä ihminen on tullut ja hämärään tulet

tulevat palaavat

toiset sanovat hämärää kuusikoksi johon toi tulen härän kallon kuva

ja aan valosta ei katoa voima jos rukoillaan

et dixi a a a domine deus ach herre herre nej herre min gud

uusi tuuli tulee

puut kastetaan

sotilaat saavat yrittää kaupungin suojassa

ja vanhalla viestinviejällä pienellä sotilaalla on muistona metsän pelosta

pienet siivet kantapäissä joilla hän tekee sanaa oudoksi

kuten linnut kauniin ilmestys

hän selittää jatkuvasti uudelleen ihmisen historiaa

muille näkymättömän merkin kautta

kunnes puheesta katoaa mykkyys

suun paikka jossa pimeys palaa liikkuvaksi hämäräksi


(Kerron 3. osan Pesän runon "kuumenen kun myönnyn" voi kuunnella täältä.)



Ei kommentteja: