sunnuntai 27. toukokuuta 2007

Kirjailijan kirkko | End of a library


Kun Männistön koulu lopetettiin, arvattiin, että seuraavaksi lähtee kirjasto. Kun kirjasto nyt lopetaan, mitä lähtee seuraavaksi.

Kun männistöläiset kävelivät keskustan virastotalolle asti vastustamaan koulunsa lakkauttamista, ehkä nyt ajatellaan, että eivät ne tarvitse kuin jalkakäytävän.

Ilmeisesti männistöläinen on oppinut kävelemään, koska Männistö-Linnanpellon seudulla on autoja yhtä vähän (tai paljon) kuin keskustassa. Kuitenkin yhtenä perusteluna kirjaston lopettamiselle pidetään sitä, että säilytettävät kirjastot sijaitsevat ”lähiöissä, joissa autottomia asukkaita asuu eniten”.

Jatkoa varten kulttuurilautakunta esittää kahta mallia. Molemmissa varma häviäjä on Männistö. Esityksen perustelut vain näyttävät ontuvan samalla tavalla kuin ”autottomien asukkaiden” kohdalla.

Männistö kuuluu Neulamäen ja Puijonlaakson kanssa ”monipuolisiin lähipalvelukeskuksiin”, joissa elää 4 500 – 6 500 asukasta. Vuoteen 2015 mennessä ennustetaan, että Männistössä asuu 90 ihmistä vähemmän kuin nyt. Kun Neulamäessä (-550) ja Puijonlaaksossa (-275) väki vähenee enemmän, tämäkään ei käy perusteluksi.

Lisäksi Männistön reviriillä asuu heti pääkirjaston jälkeen toiseksi eniten kävijöitä, joista 0 – 15 -vuotiaita on kolmanneksi eniten. Jos nyt luen tilastoja oikein, niin ainoastaan yli 65-vuotiaita tulee asumaan Männistössä enemmän, vaan sen takiahan huonojalkaisemmat tarvitsevat palvelut lähelle kotia.

Viimeinen perustelu lakkauttamiselle on tilan puute. Kun kirjastossa tarvitaan 100 neliötä 1 000 asukasta kohden, Männistössä pitäisi olla noin 500 neliötä. Nyt niitä on 194.

Ahdasta on, mutta kirjaston seinän takana seisoo tyhjänä kokonainen kivikoulu, jolle kukaan ei ole keksinyt muuta käyttöä kuin lakkauttaminen. Homeettomiin tiloihin sopisi myös Männistöstä puuttuva asukastupa, jonka jatkossa pitäisi kytkeä tietokoneettomia nettiin. Samasta syystä eteläinen Kuopio tarvitsee oman aluekirjastonsa.

On totta, että meidän kirjasto tuottaa lähes Suomen tehokkaimmin. Maakuntakirjastojen vertailussa Kuopion yhden kirjalainan hinta on toiseksi pienin eli 2,07 euroa. Kun menot lainaa kohden ovat pienet, tämä kertoo myös aineistorahojen niukkuudesta, mikä on perimmäinen syy ongelmiin.

Sitoutumalla marraskuun loppuun mennessä kotimaisten kirjojen lisäämiseen myös Kuopiolla on mahdollista saada osuutensa Suomen Kulttuurirahaston lahjoittamasta 3,5 miljoonan euron potista.

Kalevalan päivänä Finlandia-talossa kuuntelin tippa linssissä, kun Kulttuurirahasto julkisti hankkeensa. Nyt ilonkyyneleet on pyyhittävä. Kirjasto on kirjoja kirjoittavalle kirjailijalle kirkko, ja kun rukoushuonetta ollaan häpäisemässä, kuka katsoo sivusta.

Koska Männistön kohdalla on totta, että ”pienten lähikirjastojen toimintavarmuus on huono: sijaisuudet, työturvallisuus, aineiston riittävyys, henkilöstön rekrytointi vaikea”, niin tarjoudun töihin. Voin lukea tekstejäni, pitää satutunteja, järjestää poetry slam -runokisoja, vetää kirjoittamis- tai lukukupiiriä ja avustaa muissa kirjaston töissä.

Jatkuvasti laajenevassa maailmankaikkeudessa, kirjasto jos mikä rakentaa juuria asvalttiin.

(Savon Sanomissa 27.5.2007 julkaistu kommentti on tiivistelmä Männistöpäivien 23.5. puheesta)

Ei kommentteja: