 |
| Itkonniemi Kuopio 2016. |
Himertyy elon piiri
ympäril lähin kaikki
karkaa silmistä
sekä käsistä,
kunnes sokeus ottaa
koko pimeyden ystäväkseen,
ja äänesi
on jälleen
näkemisen mahdollisuus.
 |
| Itonniemi Kuopio Honkalahden pyykkilaituri 2021. |
Paperit on luettu kun
kirjain palaa eläimeksi
Homeros lauluiksi.
Valokuvaruno, photo
poetica, mitä se on: https://www.tulijasavu.net/2020/09/valokuvarunous-poetica-photo/
 |
| Kuopion satama 2021. |
Tuuli tuli järveltä,
kaatoi vetehen
iloni ja murhemiehet.
Siihen kasvoi kaunis
saari.
Tuuli puhaltaa männyissä
kun mieli tyhjänä kysyn
kuulta kuten Wang Wei
mikä meitä heittelee,
kuka
lauloi kaukana Kallavedellä:
”Ajattelevat oppivat
sitkeämmiksi
virheistään.”
Valokuvaruno, photo poetica, mitä se on: https://www.tulijasavu.net/2020/09/valokuvarunous-poetica-photo/
 |
| Kulttuuritoimittaja Iikka Taavitsainen kirjoitti ja Paula Pohjamo kuvasi jutun, joka julkaistiin Savon Sanomissa. 1. syyskuuta 2021. https://www.savonsanomat.fi/paikalliset/4276444 |
Kuka murhasi Paavo
Ruotsalaisen ainoan pojan? Saarnamiehenä Ukko-Paavo oli heränneiden
kiistaton johtaja, mutta Nilsiän piikkinen mies herätti myös vihaa. Jopa
Tahkomäellä, Paavon lähimmissä naapureissa sikisi sitä koston henkeä, joka
synnytti salamurhan.
 |
| Kansi: Satu Enstedt. |
Romaanissa Pojan usko
Jouni Tossavainen kertoo, mitä Tahkomäellä tapahtui Marianpäivän aattona ja
murhalauantaina vuonna 1830. Heti kevätpäivän tasauksen jälkeen Marianpäivän eli Marian ilmestyspäivän juhlajumalanpalveluksia kuultiin tänäkin vuonna 21. maaliskuuta.
Tossavaisen (s.
1958) edellinen romaani Taistelevat metsot oli vuoden 2020
Savonia-kirjallisuuspalkintofinalisti. Savonia-palkinnon hän sai juoksija
Hannes Kolehmaisesta kertovalla romaanilla New Yorkin Lentävä suomalainen
(2014).
 |
Ensimmäisen arvostelun Pojan uskosta (2021) julkaisi Savon Sanomat 11. syyskuuta 2021. Kritiikin kirjoitti Teppo Kulmala, kuten myös viime vuotisesta romaanista Taistelevat metsot. https://www.savonsanomat.fi/paikalliset/4289835 |
ANNA,
Sääskiniemen emäntä, Nuutin vaimo
AHOLANSAAREN
ANNA, Riitta ja Paavo Ruotsalaisen esikoistytär, Iivarin vaimo
ANTTI,
Sääskiniemen Annan ja Nuutin poika
BOMAN,
Nilsiän nimismies
JUHA,
Sääskiniemen toiseksi vanhin poika
JUHANA, Riitan ja Paavon poika
KAISA,
Aholansaaren Annan ja Iivarin piika
KRISTIINA,
Sääskiniemen Pekan vaimo
NUUTTI,
Sääskiniemen isäntä
PEKKA,
Sääskiniemen esikoinen
PER
JOHAN, Iisalmen rovasti P. J. Collan
PIETILÄINEN,
talonpoika Keyrityn kylästä
REETTA,
kerjäläinen
RIITTA,
Tahkomäen emäntä, Paavon vaimo
ROSINA,
Aapeli Tossavaisen vaimo
RUUSKANEN,
metsärosvo
Kuukaan ei taita yön
pimeintä selkää. Telkkämäessä nukutaan Aapelin lähestyessä Ruotsalaisten
navettaa, mutta Sääskiniemessä uni on ottanut kyytiinsä vain talon naiset. Sääskiniemen
Pekan valvoessa isällä ja Antilla on ollut parempaa tekemistä kuin
lauantaisaunassa kylpeminen. Kuten myös Juhalla, joka nauttii navetassa lehmän
annista metsärosvo Ruuskasen heräillessä Ruotsalaisten naapurin saunassa – ja
Telkkämäen alla Paavon hevonen nyhtää suitsiaan.
Ruunan ryykätessä
länkiään vasten rahkeet rutisevat, mutta ohjakset eivät mene poikki. Kun reen
perään sidottu kaulahuivikaan ei anna periksi, ryntäys venyttää pojan kaulaa.
Ohjasperillä jaloistaan sidottu Paavon esikoinen kimpoaa ilmaan, ja viaton
sielu lähtee kipittämään kuin orava kuusta pitkin taivaaseen.
Puoliltaöin
pimeällä Syvärillä lentää Aapelin tuulensuoja. Tossavaisilla ei ole
lauantaisaunaa lämmitetty, etteivät ottaannu kylmän vihat yötöissä. Eukko
liihottelee kuin paastokauden laihduttama noita-akka hevosten polkemia varsiteitä
järven molemmin puolin jälkiä jättämättä.
Tänä yönä hyvän ja pahan,
taivaan ja helvetin, puntit ovat tasan. Marianpäivästä valo sikiää taittaakseen
niskat pimeydeltä. Pääsiäisenä kevään voitto varmistuu, kun makeat munat
painavat nälkäisten rollien suut parrelleen. Maha täynnä onni on kotona eikä
kuolema tule ensimmäisenä mieleen.
Uskosta niin kuin
rakkaudesta puhuminen ei ole helppoa. Rakkaudesta niin kuin uskosta puhuminen
on vaikea tie, koska se menee niin suoraan toisen sielua ja sydäntä kohti.
Siksi toisen sydäntä ja sielua kohti pitää käydä ahtaasta portista, siis hyvin
vastentahtoisesti.
Sanomisen tahtoa ei lisää
se, että tuskin mistään halutaan puhua niin paljon kuin uskosta saarnataan joka
pyhä ja rakkaudesta joka laulussa. Kun moiset portit ovat näin levällään, mitä
lisättävää siihen olisi. Ei muuta kuin käyt sisään ja nautit papin annista ja
rakkauslaulujen Sannista.
Kysyn kuitenkin, miksi
tekniikka kehittyy – äänentoisto paranee ja kamera on hyvä – mutta kuvassa ei
näy uskoa eikä rakkautta, joiden kautta jumalakin saattaisi rohkaistua
puhumaan.
Latinan nöyrää tai pientä
tarkoittavasta sanasta paulus juontuvat Paavon lisäksi Paulin ja
Paavalin nimet. Nöyryydestä en ole
varma, mutta pieniä talonpoikia kukin tavallaan olivat savolaiset Korhonen,
Ruotsalainen ja Tossavainen.
Talonpoikaisrunoilijaksi
nimitetään Paavo Korhosta (1775–1840), joka viljeli tilaansa Sonkarin rannalla
Vesannolla, kunnes luopui esikoisoikeudestaan. Talonpojan poika Paavo
Ruotsalainen (1777–1852) asutti useampaakin tilaa, ennen kuin asettui
piikkiseksi kahden hiippakunnan piispaksi Nilsiän Aholansaareen. Maanviljelijä
Matin ja Annin esikoinen Pauli (1932–2005) viljeli isänsä tilaa Tervossa,
kunnes kotipaikkani Saarismäki hajosi perintöriitoihin.
Talonpojan esikoisena
ehdin kivetä sen verran peltoa, että kuulun tuohon säätyyn siinä missä
talonpoikaisrunoilija Paavo, erämaan profeetta Paavo ja lehtiasiamies Pauli,
joka käytti Saarismäestä karkotuksen jälkeen titteliä työmies. Korhosesta
kirjotin romaanin Vihtapaavo (1999) ja Kuoharit-romaanin (2018)
III osassa viittaan isäni piikkimäisyyteen Ukko-Paavon jalanjäljillä. Näin nämä
pienet isännät kytkeytyvät toisiinsa jatkaakseen yhtenä Marianpäivänä 1830
paulusten tarinaa Pojan uskossa.
kaunokirjallisuus,
nykykirjallisuus, romaani, neitsytmaria, usko, rakkaus, isätjapojat, vihapuhe,
aviador, aholansaari, kuopio-tahko
Parasta juuri nyt
"Jouni Tossavaisen Pojan usko (Aviador, 2021) on kieleltään moniulotteinen. Romaani kertoo Savon
Kangasniemellä, Tahkomäen kylässä 1830 tapahtuneen murhan ympärillä elävistä
ihmisistä. Tuloksena on moniääninen savolainen elämäntapakuvaus, joka käyttää
kansatieteellistä aineistoa. Kirjakielisistä selostuksista siirrytään yli
kymmenen henkilön näkökulmiin, joissa kolmas persoona usein vääntyy
minämuotoiseksi tajunnanvirraksi. Savonkielisimmät jaksot on kirjoitettu dialogeiksi
tai edustuvat värssyinä.
Juonen hukuttaminen elinolosuhteiden kuvauksiin on kunnianhimoinen ratkaisu, koska se ryöstää lukijan päähuomion, eikä saarnaaja Paavo Ruotsalaisen pojan murhan selvitys etene lainkaan dekkarimaisesti. Kyseessä on rohkea pyrkimys tavoittaa ja kuvata historiaan hautautuneen elämänmenon luonnetta."
Historiallisen romaanin Pojan usko (Aviador
2021) voi kuunnella nyt myös kirjailijan lukemana äänikirjana.
Sen selvittäminen, kuka murhasi herännäisjohtaja Paavo
Ruotsalaisen ainoan pojan, kestää vain kolme tuntia ja 29 minuuttia.
Ilmaisen ääninäytteen voi kuunnella täältä.
Ja äänikirja löytyy myös Bookbeatilta.
Körtti Paavon pojan
lapsenuskoa
koetellaan
romaanissa Pojan usko.
Sitä on luettu dekkariksi
ja rakkausromaaniksi.
Minä luin Pojan uskon
omalla äänellä
äänikirjaksi.
 |
| Turun Sanomat 6.1.2022. |
 |
| Kirkko & koti 26.1.2022. |
 |
| Helsingin Sanomat 11.3.2021, B4. |
Jos perussuomalaiset voittavat vaalit, kuten on ennustettu,
ja keskusta ja kokoomus säilyttävät asemansa, Kuopion valtuuston yksinkertaisena enemmistönä istuu kolme
kaikkein kielteisimmin kulttuuriin suhtautuvaa puoluetta.
Yksinkertaisella enemmistöllä tämä kulttuurivihamielisimpien
puolueiden kolmikko tulee päättämään esimerkiksi siitä, että Kanttilan
kultuurikeskuksen kehittämishankkeita ei kannata tukea, koska ”kulttuuri- ja taidetarjonnan lisääminen ei vahvista kunnan taloutta ja työllisyyttä”.
Kuopion taide- ja kulttuurilaitosten nettokustannus
asukasta kohden on ollut maan seitsemänneksi suurin, mutta pienten yleisöjen monimuotoinen
taidetarjonta on niukkaa ja vähemmistökulttuurien osalta olematonta. Jos
kesäkuun vaaleissa käy niin kuin ennuste on, Kuopion kulttuuritarjonta tulee palvelemaan
entistä enemmän suuria laitoksia ja keskittyy vain perinteisiin taidelajeihin
ja tähtiesiintyjiin.
Kuitenkin, jos Kuopioon tavoitellaan 80 000 uutta
asukasta vuoteen 2040 mennessä, se ei ole saavutettavissa ilman kansainvälistä
maahanmuuttoa. Ja tästä näkökulmasta kulttuuritarjonta on ratkaiseva
vetovoimatekijä, joka taas vaatii monimuotoista taidetarjontaa. Ja juuri tämä diversiteetti
puuttuu Kuopion perinteisiä latuja hiihtelevästä kulttuuritarjonnasta.
Kun tiedetään, ketkä keräävät valtaa maahanmuuttoa vastustamalla,
on helppo ennustaa, että suvaitsevaisuus – monimuotoisuuden välttämätön perusta
– ei tule lisääntymään kaupungissa. Marginaalia, pienempien yleisöjen taidetta
ja vähemmistökulttuureja ei tulla tukemaan Kuopiossa koronan jälkeenkään.
Kuopion valtuuston paikkajakauma
|
KESK |
14 |
|
KOK |
12 |
|
SDP |
11 |
|
VIHR |
8 |
|
VAS |
6 |
|
PS |
4 |
|
KD |
3 |
|
SIN |
1 |
 |
| Avain 4/2020: Metsä. |
Metsä-numeron toinen päätoimittaja Karoliina Lummaa luonnostelee esseessä ”Metsän poeettinen kuvaus – luonnos”
taiteilijakollektiivi IC-98:n ympäristötaideteoksen (2020) sekä Jouni
Tossavaisen, Olli-Pekka Tennilän ja Pauliina Haasjoen runojen
parissa metsän poeettisen kuvauksen mahdollisuutta.
Poeettisella kuvauksella
Lummaa tarkoittaa runouden keinojen käyttämistä rinnan havaintojen ja
luonnontieteellisen tiedon kanssa jonkin olion, paikan tai ilmiön ja sen
merkitysten kuvaamiseksi luonnontieteelliselle kuvaamiselle verrattavana
ilmaisutapana.
”Esseeni lähtökohtana on
tutkimuksiini perustuva havainto siitä, että esteettisen, poeettisen ja
tieteellisen välillä tapahtuu nyt kiinnostavaa risteämistä. Ennustan, että nämä
risteämät muokkaavat parhaillaan metsäsuhteitamme ja tapojamme kokea ja käyttää
metsiä. Esseessä esitän myös kysymyksen, miten uuden metsätaiteen ja
-kirjallisuuden tutkiminen voisi osaltaan täydentää metsien ja biodiversiteetin
kulttuurisista ulottuvuuksista käytävää, luonnonvarapolitiikkaan ja
luonnonsuojeluun liittyvää tieteellistä keskustelua.”
Lummaan ekokriittisiin kirjallisuudentutkimuksiin
kuuluu myös Kui Trittitii!: Finnish Avian Poetics (2017), jossa linturunouden poetiikkaa avataan kuuden runoilijan teksteistä: Eero Lyyvuo,
Maila Pylkkönen, Timo Haajanen, Sauli Sarkanen, Jouni Tossavainen ja Antti
Salminen.
”Koronavuosi on ollut
suuri ulkoiluvuosi. Metsäpolut, luonnonpuistot ja hiihtoladut täyttyvät
ihmisistä, osin siksi, että muuallekaan ei voi mennä. Tarvitsemme metsää
pysyäksemme järjissämme, mutta toisaalta silloin kun muutakin oli tarjolla,
emme menneet metsiin ruuhkaksi asti. Tuntuu, että poikkeusaika on tehnyt
näkyväksi jotakin oleellista metsäsuhteestamme: luotamme siihen, että
metsä on, odottaa rauhallisena ja vankkumattomana ja auttaa meitä tiukan
paikan tullen; muun ajan voimme oikeastaan olla ajattelematta sitä.”
metsä, metsäkirjallisuus, kansanrunous, nykykirjallisuus, metsäsuhde, ekokritiikki, posthumanismi
 |
| Pohjoinen Kallavesi, Kuopio 2021. |
sellainenko olet.
Ken on kaveri neidon
joka ei kulje vetten päällä.
Kuuleeko kuka
jos seisoo metsässä.
Kuka on laatutietoinen
on laadukas raaka-aine.
Ketä on vara olla
joku, on aineetonta laatua.
”Kuopion kaupunginteatterin johto teki tiistaina päätöksen, että esitysvalmis näytelmä [Neito kulkee vetten päällä, kantaesitys] poistuu ohjelmistosta ilman, että saa ainuttakaan yleisöesitystä.” (SS 2.3.2021)
Valokuvaruno, photo
poetica, mitä se on: https://www.tulijasavu.net/2020/09/valokuvarunous-poetica-photo/
