 |
| Kustantaja JK Ihalainen painaa painopeltiä. |
 |
Se mikä jäi sanomatta -kokoelman
kustantaja JK Ihalainen ja kustannus-
toimittaja Karri Kokko. |
 |
| Siuronkosken Paino. |
 |
Palladiumin painokone painaa
Siuronkosken voimalla. |
 |
Kokoelman kannet mietittiin
ja viimeisteltiin painossa. |
Arkkitehti ja
maalari kirjoitti runoja, käänsi kirjoja, harrasti sosialismia ja seinäverhoja,
valmisti huonekaluja, painoi tapetteja puuvillaa ja liinaa. Kaikkien alojen
taideteollisuudesta ei ollut pitkä matka monistamiseen. Painotöihin hän
heittäytyi 55 vuoden iässä ja tällä alalla hän seitsemänä viime vuotenaan ehti
tehdä pysyvän jäljen. Hän otti esikuvansa 1400-luvulta erityisesti kiintyen
antikvaan. Klassilliset kirjaimet edessään hän piirsi uusia tyyppejä
patriiseiksi, joita tutkittiin perusteellisesti toveriseurassa. Lopullisen
muodon leikkasi teräkseen ammattimies
Edward Prince. Kun kaikki oli selvää,
mikä tapahtui täsmälleen vuoden kuluttua työn aloittamisesta, lyötiin matriisit
ja valettiin kirjakkeet. Niille annettiin nimi
Kultainen kirjake. Golden Typellä
painatus tapahtui
siten kuin se oli tehty inkunaabelien aikaan siis käsin. Kirjapainon tarpeisiin
toimitti eräs tehdas erinomaista käsintehtyä paperia ja saksalainen yritys
valmisti mustetta juuri samalla tavoin ja samoista puhtaista aineksista kuin
vanhoina aikoina. Niitä tavoitellessaan hän unohti jonkun kerran kirjan
alkuperäisen tarkoituksen. Liikanaisesta yrityksestä huolimatta hänen suureksi ansiokseen
jäi eläviä opetuksia painotaidon perusteista: kirjakkeen kauneus, ladelman
eheys, kuvan ja sanan sopusuhta, värin ja painatuksen moitteettomuus sekä
bibliofiilipainoksissa ensiluokkainen paperi, joka viime vuosina oli saanut
ansaitsemansa kohtelun lähinnä taidegrafiikassa ja muutaman runoteoksen sivuilla. ("Kultainen legenda", Se mikä jäi sanomatta. Sanomalehtirunoja, Palladium 2016, 54)
