Matti Pulkkisen kuolemasta yksi vuosi | New Photos

Matti Pulkkisen muistoksi Esko Laitinen luki runonsa Kehto Lapinlahden hautausmaalla 16.5.2012.

Mikko Valtonen laski kukat.

Kiitos joensuulaisen kirjailijan Simo Hämäläisen ajatuksen, Matti Pulkkista muistettiin tasan vuosi hänen kuolemansa jälkeen Lapinlahdella.

Muutaman muistosanan hautausmaalla ja kirjastossa kertoivat Hämäläinen lisäksi Pulkkisen ystävät Lapinlahdelta sekä kirjailijat Liisa Laukkarinen, Matti Pajula ja Keijo Siekkinen. Runonsa "Kehto" esitti lapinlahtelainen, myös klovni Tatuna tunnettu Esko Laitinen:

Mikko tarjosi myös tupakan, Liisa kukat.

Hän kehotti menemään rappusille kuuta katsomaan.
Ei hän minua kehottanut, vaan lasta,
jolla riippui kehto olkapäällä.
Minä näin sen sateessa puun alla, hämärässä. Oli hiljaista,
paitsi sateen ropina ja kehto sateensuojana
lapsen pään päällä.
      Juoksin puun alta sen pienen lapsen luo ja vapautin hänet
kehdosta, napanuorasta ja annoin sateen tulla meidän
syliin, sylikkäin. Sade lakkasi, kun aamuaurinko herätti meidät.
Veljeni istui vierelläni ja hymyili. Hän oli rakentanut laavun yöksi.
             Minä kutistuin kehtooni ja itkin.

Piia Valkonen, Mikko ja Liisa Laukkarinen.

Matti Pulkkisen hautapaikka.

Pulkkista ei olisi muisteltu, jos toimittaja ja yrittäjä Piia Valkonen miehensä Matin kanssa ei olisi pannut toimeksi Simo Hämäläisen ajatusta. Kuluja kattoi myös kustantaja Gummerus ja kattoa pään päälle savusaunan kanssa tarjosi lastenkultuurikeskus Lastu.

Kansan Uutisten viimeisessä kolumnissaan Piia Valkonen kirjoitti:

"...jotain Lapinlahdelta nyt puuttuu. Ei voi pysähtyä keskustelemaan kirjallisuudesta puiston penkillä istuksivan kohukirjailijan kanssa.


Kohta tulee vuosi kirjailija Matti Pulkkisen kuolemasta. Vaistosin, että myös tämä oli halkeamaisillaan taidepitäjän todelliseen luonteeseen.

Pirkko Kuismin kirjastolla.

Kuismin, Laukkarinen, Siekkinen ja Hämäläinen.

Oli jotenkin piristävää, että viime syksyn AikaTaika -tapahtumassa Pulkkis Matti -seminaarissa taidemaalari Mikko Valtonen aiheutti minimaalisen porvarikulttuuriskandaalin. 'Olin Pulkkisen ryyppykaveri!' tämä töräytti juuri, kun yleisö oli kaikkein jäykimmillään.


Kirjastosalin paheksuva ilmapiiri tihentyi tihentymistään ja minä Ylä-Savon työväen raittiusyhdistyksen perustajajäsenenä jäin ties monenteen kertaan miettimään, miksi ainoa tapa ilmaista sitä, ettei kuulu sipistelevään porvariluokkaan, on hillitön ryyppääminen.


Kun soitin kirjailija Liisa Laukkariselle, että Lapinlahdella olisi 16. toukokuuta tarkoitus kerätä kirjailijaveljiä ja -siskoja pieneen tapaamiseen, tämä suhtautui epäilevästi. Mahdetaankohan siellä hymistellä, Laukkarinen arveli.

Keijo Siekkinen ja Simo Hämäläinen.

Idea tuli joensuulaiselta kirjailijalta Simo Hämäläiseltä. Tarkoituksena ei todellakaan ole hymyistellä. Pulkkinen eli viimeiset vuotensa promilleissa, mutta ei hänen elämänsä huonoa ollut. Tuumasi aina puhelimessa, että no, voisinhan minä -- olla Ärräpäiden erotuomarina, kertoa nuorille anarkisteille Pentti Linkolasta, käydä teologianluennoilla Varpaisjärvellä tai seurata kirjallisuusaiheista Käki-seminaaria -- onhan siinä jotain ohjelmaa eläkeläiselle."