Strindbergin kuolemasta 100 vuotta | The Last Photos

August Strindberg på sin balkong i Blå tornet, Drottningatan 85 (foto: Sven Åsberg 1912) och August på morgonpromenad utanför Blå tornet på Drottninggatan i Stockholm (foto: Magnus Wester den 9 april 1912).

 

Viimeisessä kuvassa purjehdit vastatuuleen

kuin paperista leikattu varjo tuiskussa.

Etupurje ei enää pidä tuulessa kun meri avautui saariston suojasta.

Kuoleman kuva on salaa otettu. Se ei vastaa mielikuvaa

jonka halusit jättää Sven Åsbergille myöntämässäsi psykologisessa

potretissa linnasi parvekkeella. Aavistus valkeasta kultataljasta silinterin nurkassa

ja viikset pörhöllään, silti uskon että ”linna” tarkoittaa tässä Kööpenhaminan

Sinistä tornia jossa Kustaa Vaasa istui vangittuna.

Silinteri sama molemmissa kuvissa eikä suojaa korvia, vapisevia näppejä paleltaa

Carl Eldhin Strindberg, 1912.

missä muualla sulat kuin taskussa runoilijan hilseilevät työvälineet.

Drottninggatanilla lunta on niin paljon että piti olla iso hätä elämän perään:

kerran vielä suoritan aamukävelyni vaikka keppi ei heilu

ja toinen käsi ei pysy selän takana. Morfiinin lisäksi

pelko pistää silmistäsi

viikset valuvat pitkin vanhan eukon naamaa

toivottomuus painaa sänkistä pikkuleukaa

Tukholman kaupunginkirjston August.

hampaat ne muutamat ja hengitys haisee rikille.

Keltaisesta munan löyhkästä piru tykkää ihaillessaan kallosi isointa reikää.

Tuohon sinertyvään monttuun se livahtaa ennen kuin suusi sidotaan

Pienen katekismuksen sijasta iso Raamattu nostetaan sänkysi viereen

ja sairaanhoitaja Hedvig Kistneriltä saadaan uutisoiduksi

viimeiset sanat "Jag finns ej mer" tai toisen lehden mukaan

”Nyt en enää puhu!”

(Runo kokoelmasta Sininen torni, Savon Sanomat 13.5.2012)