”Ihmiset sanovat
mielellään ajattelevansa omilla aivoillaan, mutta todellisuudessa heidän
näkemyksensä ovat usein peräisin siltä ryhmältä, johon he eniten haluavat
samaistua”, väittää Tommi Uschanov kolumnissaan ”Puhu vain siitä mistä tiedät”
(Long Play 7.11.2019).
Tänään pitääkin kysyä, mihin ryhmään haluavat samaistua
Finlandia-valinnoillaan Ilmi Villacís (pj.), Anne Ikonen ja Rimbo
Salomaa. "Järkyttäviä", "rankkoja" ja "koskettavia" ovat ainakin perustelut.
Kolmikon valinnoista olen lukenut vain neljä romaania, joten tämän tarkemmin en voi enkä halua kommentoida omasta enkä edustamani ryhmän puolesta.
Kolmikon valinnoista olen lukenut vain neljä romaania, joten tämän tarkemmin en voi enkä halua kommentoida omasta enkä edustamani ryhmän puolesta.
Vuonna 2019 luetut proosasteokset. Vas. suosikit, oik. kustantajien lähettämät runokokoelmat. |
Olen saanut lukea työkseni lähes vuoden, mikä onkin
kirjailijan toinen työmaa, olipa töitä tai ei.
Mutta lähes oikeita töitä olen tehnyt, kun valtion
kirjallisuustoimikunnan jäsenelle kustantajat ovat ystävällisesti lähettäneet kirjapaketteja,
joita on ollut ilo avata; muuta palkkaahan tästä työstä ei makseta.
Ennen kuin kirjallisuuspalkintojen raatilaiset
kertovat omasta maustaan, nostelin tänä vuonna lukemaani proosaa neljään
nippuun. Viidenteen, pienimmäksi jääneeseen torniin kokosin kaikki 21
kustantajien lähettämää runokokoelmaa, jotka eivät kertone juuri mitään koko
vuoden noin 400 kokoelman sadosta.
Kaikki kustantajat – Siltala ja ruotsiksi julkaisevat niistä
suurimpina – eivät lähetä toimikunnan jäsenille proosaakaan, joten Kuopion
kaupunginkirjastossa olen saanut nauttia aukkoja katsellen. Luvuista (ja
kuvasta) puuttuvat siis kirjaston kautta lainatut esseet, romaanit, runot ja
muut lukemattomat ja luetut lainaukset.
Kaiken kaikkiaan neljässä kasassa on 81 eri tavalla
luettua proosateosta. Kustantajien lähettämistä käsittelemättä on 34 romaania,
jotka pakottavat tarkempaan lukemiseen. Lisäksi käsittelemättä ovat muun muassa
lasten- ja nuortenkirjat, elämäntapaoppaat ja muutama muu tietokirja sekä dekkari.
Suosikit 21
tarkoittaa niitä proosakirjoja, joita voin suositella
luettavaksi. Jokainen on omanlaisensa ja niin hyvin kirjoitettu teos, että
tulen hyvälle tuulelle. Näistä voisin kirjoittaa vaikka arvostelun, koska
tiedän, ettei tarvitse nokerrella. Suomennoksia suosikeistani on kolmasosa. Finlandia-ehdokkaiksi päätyi kaksi.
Luettavat 27
ovat niin hyviä, että jokainen lause on pakko lukea.
Mutta kokonaisuudesta jää sellainen maku, että en voi suositella tätä proosaa
kirjahyllyn aarteeksi. Kirja on kirja, muttei ainutlaatuinen teos. Finlandia-ehdokkaaksi tästä tornista valikoitui yksi.
Selamaalla luettavat 20
ovat niin vetäviä, että juonessa pysyy lukemalla
kappaleiden ensilauseet. Lauseet ovat vain lauseita eivätkä
kaunokirjallisuutta, kieltä, joka maistuu joltain muulta kuin tilkesanoilta. Finlandia-ehdokkaksi tästä pinosta päätyi yksi.
Lukemattomat 13
on niin vetämättömiä, että koko kirjaa ei tarvitse
nieleksiä tietääkseen, että jotain mätää on omassa tai lähettäjän päässä.
Mitä näin pienestä otoksesta voi päätellä? Ehkä sen,
että suurin osa Suomessa julkaistavasta kaunokirjallisuudesta on lukukelpoista.
Sekä henkeä että ruumista riipaiseva urakka on niillä, jotka joutuvat tästä joukosta
erottelemaan makunsa mukaiset sattumat.
Ja tietysti se, miten kova työ sekä luettavan että kestävän takominen on. Tekemällä käsikirjoitus voi onnistua, mutta tuuriakin tarvitaan, ennen kuin se on teos.
Ja tietysti se, miten kova työ sekä luettavan että kestävän takominen on. Tekemällä käsikirjoitus voi onnistua, mutta tuuriakin tarvitaan, ennen kuin se on teos.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista"Suomen Kirjasäätiö asettaa vuosittain kolmijäsenisen valintalautakunnan. Ehdokkaiden valinnasta vastasivat Lukukeskuksen toiminnanjohtaja Ilmi Villacís (puheenjohtaja), Suomalaisen Kirjakaupan myymäläpäällikkö Anne Ikonen ja elokuvatuottaja Rimbo Salomaa."
VastaaPoistaNäin jopa Iltalehti aloitti eilen Finlandia-uutisensa, mutta Ylen tv-uutisten päälähetyksessä ehdokkaaksi valitut kirjat tulivat vain jostain, ikään kuin Jumalan sanana, jonka levittäminen kuuluu ilmeisesti kirjallisuudesta vastaavan kulttuuritoimittajan työhön.
Myös Antti Majander esittelee raatilaisten taustaryhmät ehdokasuutisessaan. Kolumnissaan Majander tarttuu tarkemmin Suomalaisen Kirjakaupan myymäläpäällikön rooliin, jossa hän ei lopulta näe ongelmaa, koska kyse on kuitenkin viihdebisneksestä. Ryhmäpaineen sijasta sattumaa siis, että puolet ehdokkaista kuuluu samaan yritysketjuun kuin Suomalainen.
Tänään MTV:n aamu-uutisissa raadin puheenjohtaja esitti, että valinnoissa oli kyse myös lukemisen edistämisestä. Eli on valittu sellaisia kirjoja, joiden oletetaan olevan lukukelpoisia jokaiselle sen ainoan koko vuoden aikana hankittavan joulukirjan ostopäätöstä miettivälle.
Kirjailija Juhani Karilan yhden ehdokasromaanin arvostelun loppusanat tiivistävät raadin paineissa syntyneen linjauksen: "Voi hyvin kuvitella, että moni romaanikirjallisuuteen epäluuloisesti suhtautuva innostuu aidosti Tulisiiven äärellä. Pysäyttävän kaunista kieltä ja metafyysisiä syvyyksiä etsivälle kirja on köykäinen." (HS 8.11.2019)