perjantai 29. marraskuuta 2019

Kirjakantin pääpuhuja 2010 | Cia Rinne

Valtion kirjallisuuspalkinnon  2019 saanut runoilija
Cia Rinne signeerasi teoksiaan Kuopiossa 2010.

Äänirunouden seminaarin toisena pääpuhujana Cia Rinne vieraili Kuopiossa syyskuussa 2010. Tänään Rinne palkittiin valtion kirjallisuuspalkinnolla yhdessä kirjailija Eeva Kilven kanssa.

Rinteen tuotantoon hyvissä ajoin tutustumisesta savolaiset saavat kiittää kirjailija Leevi Lehtoa, joka tuotti ja esiintyi kirjallisuustapahtuma Kirjakanttiin kuuluneessa seminaarissa.

Kirjallisuuden valtionpalkinnoista päättää kirjallisuustoimikunta ja sen laatimien perustelujen mukaan Rinne (s. 1973) ”on kansainvälisesti tunnetuimpia nykyrunoilijoitamme, vaikka toistaiseksi melko tuntematon kotimaassaan”.

Kiitos kirjailija Leevi Lehdon Cia Rinne oli mukana
Kirjakantin Äänirunouden seminaarissa 2010.
"Hänen taiteellinen tuotantonsa edustaa yhtä kirjallisuuden nykysuuntausta, jossa kirja on vain yksi monista ilmenemismuodoista. Rinteen runokirjatrilogian zaroum, notes for soloists ja l'usage du mot suvereenit ja uudistavat runot ovat eri kielten, taiteiden ja mediumien kohtaamispaikka. Hän kirjoittaa kielen perusteisiin menevät monikieliset ja minimalistiset runonsa englanniksi, saksaksi, ranskaksi ja muilla eurooppalaisilla kielillä sekä käyttää käsitetaiteellisia ja visuaalisia keinoja. Hän toimii myös äänirunoilijana. Cia Rinteen runous tapahtuu niin kirjan sivuilla, striimattavina ääniteoksina, interaktiivisina animaatioina, ääni- ja teksti-installaatioina gallerioissa ja museoissa kuin live-esityksinä tai performansseina. Rinteen monikielinen tuotanto kyseenalaistaa myös kielen identiteettien rakentajana. Hänen runoudessaan ei ole oikeita eikä vääriä kieliä. Niin kielten kuin taidemuotojen monimuotoisuus on Cia Rinteen poetiikan keskiössä.”

Kiitospuhe


Cia Rinteen Facebooksissa julkaisemat kiitossanat kaikkien valtionpalkinnon saaneiden taiteilijoiden puolesta:

"tässä lyhyt kiitospuhe palkittujen puolesa /det korta tacktalet å de prisbelönades vägnar. taiken valtionpalkinnot, helsingin ooperassa, 29. marraskuuta

17 questions
(eine frage des charakters)
caractéristi/qué?
misanthropi/qué?
philosophi/qué?
hédonisti/qué?
sympathi/qué?
hystéri/qué?
grotes/qué?
exoti/qué?
pani/qué?
blo/qué?
ni/qué?
o/qué?
/qué?
qué?
ué?
é?
?

when I was young I wanted to become a nun
then, I wanted to become an inventor.
then I wanted to become a doctor for poor people.
then I wanted to write.
and then I wanted
and wanted
and wanted …
and then I wanted to become a doctor for rich people.

Arvoisa ministeri Hanna Kosonen, hyvä Paula Tuovinen, Taiteen edistämiskeskus, arvoisat vieraat, rakkaat ystävät, kära vänner,

Kiitos. Tack så väldigt. On suuri onni ja kunnia olla täällä, ja puhua kaikkien palkittujen puolesta kuten minut pyydettiin (vaikka olen varmasti se meistä jonka suomen kieli on ehkä ‘kokeellisin’).

Otamme nämä tunnustukset suurella kiitollisuudella vastaan. Ja ainakin minulle tämä tuli täytenä yllätyksenä. En olisi ikinä voinut kuvitella, että saisin kirjallisuuspalkinnon Suomessa. En nykyään asu täällä, en kirjoita suomeksi ja olen aika kaukana mielikuvasta ”suomalaisesta kirjailijasta tai runoilijasta”. Haluan kiittää tästä avoimuudesta. Se ei ole suinkaan itsestäänselvyys.

Luulen puhuvani kaikkien puolesta, kun sanon ettei kukaan meistä ole täällä ihan yksin. Olemme täällä yhdessä kaikkien muiden taiteilijoiden, kirjailijoiden, säveltäjien, tanssitaiteilijoiden, muusikkojen, arkkitehtien ja runoilijoiden ja muiden kanssa joiden kanssa jaamme työtä, innostusta sekä joskus huolia, ja joita ilman emme ikinä pystyisi tekemään sitä mitä teemme.

Taide ei ole irrallaan yhteiskunnasta, ja siihen yhteiskuntaan kuuluvat kaikki, jotka siinä elävät, riippumatta sukupuolestaan, taustastaan, siitä mihin he uskovat ja ketä he rakastavat. Olemme toisistamme riippuvaisia. Se miten heikoimpia kohdellaan voi antaa osviittaa yhteiskunnan tilanteesta.

Maailman äärimmmäisen huolestuttavan ekologisen ja poliittisen tilanteen keskellä tuntuu todella kauniilta, että taidetta arvostetaan. Det är ingenting som kan tas för givet.

Tiedämme, kuinka helposti vapauden voi menettää, kuten on tapahtunut maailmassa ennen ja tälläkin hetkellä. Silloin juuri taide (sekä naisten, lasten ja vähemmistöjen oikeudet) jäävät järjestelmän uhriksi.

Luovina tekijöinä emme aina pysty aavistamaan miten töitämme ymmärretään. Hannah Arendt sanoo, ettei meillä ole vaikutusta siihen. Heti kun teos pääsee maailmalle se saa omaa elämänsä, ja sen merkitys voi muuttua ajan kanssa.

Den danska poeten Inger Christensen skrev i alfabet bland annat följande rader:

mer finns inte att / säga; vi garanterar att / skadan blir störst / möjlig; mer finns / inte att säga; vi / garanterar allt eller / intet; mer finns / inte att säga; genom / att garantera att allt / kan förvandlas / till intet förlorar / vi förmågan att / tänka på intet () mer finns / inte att / säga; vi / garanterar / att vi utplånar / allt, tillintetgör / allt () vi mördar / mer än vi tror / mer än vi vet / mer än vi känner; / mer finns inte / att säga; vi hatar; / mer finns inte;

När alfabet publicerades 1981 var skogsdöden och atombomben kanske det största hotet i det allmänna medvetandet.

Muutama päivä sitten tiedemiehet ilmoittivat, että olemme suurella todennäköisyydellä ylittäneet useita kääntöpisteitä, jotka tulevat laukaisemaan kaskadireaktioita, jotka nopeuttavat ’termogeddon’:a ja tekevät paluun entiselle mahdottomaksi.

Christensenin listaus (muun muuassa) kaiken olemassa olosta
–cikadorna finns; cikadorna, ceder, cypress, cerebellum–
vaikuttaa piinalliselta lukemiselta, kunhan meillä on tieto siitä että kaikki voi kadota – kuten on tapahtunut aikaisempien viiden massakuoleman aikoina.

Valtaosalla näistä jolloin peräti 90% elämästä katosi maailmasta syyllisiksi osoittautui myöskin m.m. korkeuksiin noussut hiilidioksidipitoisuus, anoksia ja merien happamoituminen.

On ensimmäsitä kertaa että maapallon asukkaat ovat aktiivisesti aiheuttaneet ilmaston lämpimistä – ja vauhdilla. Kun entiset ilmastonmuutokset kestivät tuhansia vuosia ihminen on saanut vaarallista tilannetta aikaiseksi alle 200 vuoden aikana.

Tilannetta kuvaillaan usein ’kriisinä’, mikä voi olla harhaanjohtavaa, kun tätä sanaa usein käytetään silloin kun kyseessä on vain tilapäinen ongelma.

Kreikkalainen sana krinein tarkoittaa päättämistä. Ekologisen kriisin sijasta meidän ehkä tulisi puhua ihmisyyden kriisistä.

Kysymys kuuluukin mitä päätämme tehdä ekoloogisessa hätätilanteessa.
Kysymys kuuluukin mitä haluamme jättää tulevien sukupolvien löydettäväksi.

Mitä ajattelisimme jos kreikkalaiset ja roomalaiset olisivat jättäneet myrkyllistä ydinjätettä ja täyttäneet meret öljyllä, myrkyillä, toksiineillä ja muovilla?

Antikens kulturer har istället lämnat efter sig marmor- och bronsstatyer som nu kan skådas på museer; poesi, skådespel, arkitektur, filosofi. Ett rikt kulturarv som vi betjänar oss av och som inte förlorat sin betydelse.

Det är viktigt med konst och kultur som existerar utanför marknads- och medielogiken, som inte kan mätas i termini av aktualitet och effektivitet, nytta och tillväxt. Och så bra att den ses, och anses vara värd understöd.

I namn av alla pristagare –eller belönade, också det en fråga av språk– vill jag tacka för denna äran. Priserna står i en lång tradition och innebär ett stort ansvar för oss alla.

human involution
(évolution
et, vos solutions?)

human beings are not the same
Human beings are ont insane
human beings are not to blame
continue.

it is only getting better
it is only getting worse
it is only getting better
it is only getting worse
it is only getting
i bet

je suis
perfectionniste
individualiste
universaliste
opportuniste
spécialiste
pessimiste
optimiste
réaliste
artiste
triste

it’s always the others
immer die anderen
c’est toujours les autres
qui sont:

fam eux
amour eux
talentu eux
joy eux
courag eux
mystéri eux
heur eux
fabul eux
aventur eux
nombr eux
danger eux
contagi eux
dout eux
curi eux
suspici eux
mi eux
séri eux
malgraci eux
fâch eux
scandal eux
continu ez,

s’il vous plaît."


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti