Kuoharit "äänikirja" | My birthday on October 10, 1979

Kuvassa (34. jakso) Pielavedellä Mummolakakkosen kanojen päät lyötiin poikki kassaralla.

Kuoharit "äänikirja" | October in Mäntsälä 1979

Kuvassa (33. jakso) Mäntsälän syksyn 1979 harjoituspäiväkirjan muistiinpanoja.

Kuoharit "äänikirja" | October in Mäntsälä 1979

Kuvassa (32.jakso) Kuortaneen urheiluopiston paita on muisto Jyväskylän liikuntatieteellisen valmennuskurssista keväällä 1979.

Tähän mennessä (sivulle 257 luettuani) löytyneet virheet:

20˗21 ”ei perään” 2 x

75 jonka > joka

131 ellei hän ei olisi > ellei hän olisi

133 avannut > avanneet

147 tippuvaa > tippuvan

173 vaimonsa > vaimoansa

195 joka > jonka

205 kipuilut > kipuillut

Kuoharit "äänikirja" | October in Mäntsälä 1979

Kuvassa (31. jakso) Ohkolan B-mielisairaala 1979.

Kivitasku | Oenanthe oenanthe

Avaintasku laulaa

kevään ensilenkillä.

Avaintaskut kilisee

korttitasku suhisee:

Debit taikka kredit

velka meitä elättää.

Kuoharit "äänikirja" | Summer forty years ago

Kuvassa (30. jakso) Sisä-Savon lehden päätoimittaja Jorma Airaksinen julkaisi kokonaisen sivun jutun "Autius voittaa", johon ehdin kuvata Saarismäen tilan rakennukset, ennen kuin ne purettiin 1980-luvun alussa.

Oi kirjailija, älä tee itsemurhaa | Ode to the library

Oodi on ihana ˗ onhan siellä tullut käytyä. Uudessa kirjastotalossa on aina ihanaa, muttei välttämättä kirjan kannalta, kuten kulttuuritoimittaja Antti Majander kolumnoi (HS 12.4.2019):

”Oodi muutti kirjastovirkailijat liikennepoliiseiksi – oi kirjastolaitos, älä tee itsemurhaa.”

Samaan aikaan kun oodeja rakennellaan, kirjojen hankintaan käytetyt eurot vähenevät. Tilojen ylläpidon ahmaistessa varat kirjoille jäi viime vuonna vain seitsemän (7) prosenttia 24,2 miljoonan euron määrärahoista.

Mitä tämä seitsemän prosentin niukkuus tarkoittaa kirjailijan kannalta? Ainakin kirjastokorvauksina jaettavat eurot vähenevät, koska ne on sidottu kirjastojen kirjoihin käyttämään hankintasummaan.

Eikä tätä harkinnanvaraista rahoitusta kompensoi Sanaston jakama  lainauskorvaus (25 senttiä/laina), koska suurimmat summat menevät jälleen niille, joiden kirjoja on ostettu eniten kirjastoihin.

Kun kirja arvostellaan Helsingin Sanomissa, kuten Kuoharit I-III ˗ ja Savon Sanomissa, nämä kaksi kritiikkiä olen lukenut ˗ voisi kuvitella kirjastonhoitajien eri puolilla Suomea tietävän teoksen olemassaolosta ja tilaavan edes yhden kappaleen hyllyihinsä.

Mutta kun ei. Arvostelun julkaiseminen Hesarissa ei näköjään vaikuta kirjastonhoitajaan ja vielä vähemmän kirjan myyntiin. (Myynnin ja arvostelun suhteesta ei saakaan uutista juuri muulloin kuin kirjailijan kanssa keskustellessa, mikä yleensä tarkoittaa rahasta puhumista ˗ keskimäärinhän yksi noin 800:sta Suomen Kirjailijaliiton jäsenestä saa päätyöstään tuloja 2 294 euroa vuodessa.)

Mutta kirjastojen tilanne yllätti tarkistaessani hajaotannalla, mistä viime syksynä ilmestynyttä kirjaani löytyisi. Romaania Kuoharit I-III ei voi lainata yhtään kappaletta esimerkiksi Turun, Oulun, Porin, Kajaanin ja Kotkan seutujen kirjastoissa.

Rovaniemen kirjaston yhdestä kappaleesta saavat nauttia koko Lapin lainaajat samalla tavalla kuin Lahden kirjaston ykköskappaleesta riittää Asikkalan, Hartolan, Heinolan, Hollolan, Hämeenkosken, Kärkölän, Nastolan, Orimattilan, Padasjoen ja Sysmän kirjastojen lukijoille.

Hankintapyynnön voi kuitenkin esittää kuka tahansa, olipa kirjailijan ystävä tai ei. Myös kirjailija itse voi antaa palautetta, ja Porista tuli heti vastaus! 

Ja yhtä nopeasti Facebookissa Kirjallisuuden ystävien seinältä saa viileän kuittauksen: ”Aina voi kaukolainata. Ei ole tarkoitus, että kaikki kirjat maan päällä löytyvät kaikista kirjastoista.”

On se niinkin. Silti huomaan varsin usein ottavani Kuopion pääkirjaston hyllystä jonkun muun teoksen kuin kuvittelin tupaan tullessani. Kuopion Suomalaisesta Kirjakaupasta, jossa tietysti vain parhaiten myyviä kirjoja voidaan pitää tarjolla, tavaraa lähtee mukaan harvemmin samalla periaatteella.

Niinpä veikkaan, että kun sysmäläisellä ei ole mahdollisuutta tavata Kuohareita kirjastossaan, tuskin hän tilaa romaania Lahdestakaan.

Ja onhan se niinkin, kuten edellinen viilentelijä – ilmeisesti kirjastonhoitaja itsekin – kommentoi: ”Kaikkea ei voi säilyttää. Joka vuosi on poistettava vähintään yhtä paljon kuin on hankittukin, jos kokoelma muuten tasapainossa.”

Epäilemättä parasta tasapainostusta on kirjatuotannon lopettaminen niin metsien kuin laadun kannalta. Laatuun palaan, kunhan jatkan valittamista kaunokirjailijan näkökulmasta ˗ ja vähän työnkin puolesta, koska veronmaksajan kukkarosta revitään viisivuotista kakkuani.

Samaan aikaan kun kirjaston kirjahankinnat vähenevät, tippuu myös kaunokirjallisten teosten myynti. Kun viime vuonna tultiin alaspäin 12 prosenttia, kustantajat eivät enää ehdi vastata sähköposteihin kuin niiden osalta, joiden oletetaan kelpaavan kirjastoille sen verran, että omat saadaan pois.

Tätä ennakkomyynneistä riippuvaista kirjailija työn kaksoisleikkuria ˗ uutta pitäisi luoda, mutta siihen kuuluvaa riskiä ei uskalleta ottaa ˗ yrittää kompensoida 850 000 euron vähälevikkisen kirjallisuuden ostotukilista, joka tarkoittaa valtion kirjallisuustoimikunnan kirjastoille lähettämää suosituslistaa laadukkaista kaunokirjoista. Tietokirjallisuuden osalta listan laatii tiedonjulkistamisen neuvottelukunta.

Kuoharit "äänikirja" | Maj 1987

"Piipun perskat, muista ne." Näihin sanoihin päättyy Kuohareiden II osan ensimmäinen puolikas, joka kertoo Eino Säisän syksystä ja kesästä 1987, vuotta ennen kirjailijan kuolemaa. Seuraavaksi on vuorossa Jouni Tossavaisen kesän 1979 kuvaus. Samasta neljäkymmentä vuotta vanhasta kesästä kertoo Säisän kirja Aika saaressa (1980).

PS Kirjallisuudella on ystäviä, vaan onko kirjailijalla. Olisi näköjään yksi yksinkertainen konsti, jolla kirjailijaa voisi auttaa mäessä. Kävin läpi hajaotannalla Suomen eri puolen kirjastoja ja hämmästyin, kun löytyi laajoja alueita, jossa romaania "Kuoharit I-III" ei voi lainata yhtään kappaletta. Näin on esimerkiksi Turun, Oulun, Porin, Kajaanin, Kotkan ja koko Lapin seutujen kirjastoissa. Hankintapyynnön voi kuitenkin esittää kuka tahansa, olipa kirjailijan ystävä tai ei. Myös kirjailija itse voi antaa palautetta, ja Porista tuli heti vastaus! Kiitos.

Pojan usko | For the Lord disciplines the one he loves

Poika lepää kasvot taivasta vasten. Jäisellä pihalla ruumis jäähtyy silmät auki sulattamatta lunta. Liikkumattomana seisonut hevonen värähtää ensimmäisten varjojen ilmestyessä keväthangelle. Jalaksen narahdus herättää äidin tuvassa.

Reen takana tummasta kasasta erottuu hatuton pää, jota talon koira ehtii haistelemaan ensimmäisenä. Kurkkua kuristava kaulaliina on sidottu tiukasti jalaspuuhun, ohjakset polvien ympärille niin, että jalat eivät pääse suoriksi.

Kintaattomat kädet levällään, kummankin ranteen nahkat hankautuneet verille.

Tarkemmin katsoen pään hiusraja vaaleanpunainen. Hampaitten väliin puristunut, kynnen verran eteenpäin työntynyt kieli on turvonnut, yhtä tummansininen kuin huulet. Tuuman kokoinen mustelma vasemmassa poskiluussa, pieni naarmu oikean posken ihossa. Muuten pääkallo vahingoittumaton.

Laaja lähes tuuman uurre koko kaulan ympäri niskan vasemmalle puolelle, jossa vahva mustelma. Uurteen nahka ryppyinen, ikään kuin vetämisen tai moninkertaisen lyömisen jäljiltä. Ilmeisesti sisäinen verenkovettuma, kieliluun sisäänpainuma sekä keuhkoputken ja nielun tukkeuma. Rintaontelossa keuhkot täynnä ilmaa. Vasen keuhko tunnusteltaessa sairaalloisesti kiinnikasvanut kylkiluihin.

Tuppi puukoton. Oikean polven sisäpuolella neljä pientä nahatonta nirhaumaa, kaikissa syvät painumat ja mustelman alut. Polven ulkopuolella isompi repeämä sarkahousussa ja kahden tuuman kokoinen nahaton hankauma, jonka on aiheuttanut köysi, side tai ohjaksen perät.

Siitä mitä pojan ruumiin vammojen perusteella on pääteltävissä, otaksuttavasti on kyse vieraasta väkivallasta.

Kuoharit "äänikirja" 28. jakso | June 1987

Kuoharit "äänikirja" | Joensuu, June 1979

Kuoharit " 26. jakso | Time on the Island in July 1987