Oi kirjailija, älä tee itsemurhaa | Ode to the library

Oodi on ihana ˗ onhan siellä tullut käytyä. Uudessa kirjastotalossa on aina ihanaa, muttei välttämättä kirjan kannalta, kuten kulttuuritoimittaja Antti Majander kolumnoi (HS 12.4.2019):

”Oodi muutti kirjastovirkailijat liikennepoliiseiksi – oi kirjastolaitos, älä tee itsemurhaa.”

Samaan aikaan kun oodeja rakennellaan, kirjojen hankintaan käytetyt eurot vähenevät. Tilojen ylläpidon ahmaistessa varat kirjoille jäi viime vuonna vain seitsemän (7) prosenttia 24,2 miljoonan euron määrärahoista.

Mitä tämä seitsemän prosentin niukkuus tarkoittaa kirjailijan kannalta? Ainakin kirjastokorvauksina jaettavat eurot vähenevät, koska ne on sidottu kirjastojen kirjoihin käyttämään hankintasummaan.

Eikä tätä harkinnanvaraista rahoitusta kompensoi Sanaston jakama  lainauskorvaus (25 senttiä/laina), koska suurimmat summat menevät jälleen niille, joiden kirjoja on ostettu eniten kirjastoihin.

Kun kirja arvostellaan Helsingin Sanomissa, kuten Kuoharit I-III ˗ ja Savon Sanomissa, nämä kaksi kritiikkiä olen lukenut ˗ voisi kuvitella kirjastonhoitajien eri puolilla Suomea tietävän teoksen olemassaolosta ja tilaavan edes yhden kappaleen hyllyihinsä.

Mutta kun ei. Arvostelun julkaiseminen Hesarissa ei näköjään vaikuta kirjastonhoitajaan ja vielä vähemmän kirjan myyntiin. (Myynnin ja arvostelun suhteesta ei saakaan uutista juuri muulloin kuin kirjailijan kanssa keskustellessa, mikä yleensä tarkoittaa rahasta puhumista ˗ keskimäärinhän yksi noin 800:sta Suomen Kirjailijaliiton jäsenestä saa päätyöstään tuloja 2 294 euroa vuodessa.)

Mutta kirjastojen tilanne yllätti tarkistaessani hajaotannalla, mistä viime syksynä ilmestynyttä kirjaani löytyisi. Romaania Kuoharit I-III ei voi lainata yhtään kappaletta esimerkiksi Turun, Oulun, Porin, Kajaanin ja Kotkan seutujen kirjastoissa.

Rovaniemen kirjaston yhdestä kappaleesta saavat nauttia koko Lapin lainaajat samalla tavalla kuin Lahden kirjaston ykköskappaleesta riittää Asikkalan, Hartolan, Heinolan, Hollolan, Hämeenkosken, Kärkölän, Nastolan, Orimattilan, Padasjoen ja Sysmän kirjastojen lukijoille.

Hankintapyynnön voi kuitenkin esittää kuka tahansa, olipa kirjailijan ystävä tai ei. Myös kirjailija itse voi antaa palautetta, ja Porista tuli heti vastaus! 

Ja yhtä nopeasti Facebookissa Kirjallisuuden ystävien seinältä saa viileän kuittauksen: ”Aina voi kaukolainata. Ei ole tarkoitus, että kaikki kirjat maan päällä löytyvät kaikista kirjastoista.”

On se niinkin. Silti huomaan varsin usein ottavani Kuopion pääkirjaston hyllystä jonkun muun teoksen kuin kuvittelin tupaan tullessani. Kuopion Suomalaisesta Kirjakaupasta, jossa tietysti vain parhaiten myyviä kirjoja voidaan pitää tarjolla, tavaraa lähtee mukaan harvemmin samalla periaatteella.

Niinpä veikkaan, että kun sysmäläisellä ei ole mahdollisuutta tavata Kuohareita kirjastossaan, tuskin hän tilaa romaania Lahdestakaan.

Ja onhan se niinkin, kuten edellinen viilentelijä – ilmeisesti kirjastonhoitaja itsekin – kommentoi: ”Kaikkea ei voi säilyttää. Joka vuosi on poistettava vähintään yhtä paljon kuin on hankittukin, jos kokoelma muuten tasapainossa.”

Epäilemättä parasta tasapainostusta on kirjatuotannon lopettaminen niin metsien kuin laadun kannalta. Laatuun palaan, kunhan jatkan valittamista kaunokirjailijan näkökulmasta ˗ ja vähän työnkin puolesta, koska veronmaksajan kukkarosta revitään viisivuotista kakkuani.

Samaan aikaan kun kirjaston kirjahankinnat vähenevät, tippuu myös kaunokirjallisten teosten myynti. Kun viime vuonna tultiin alaspäin 12 prosenttia, kustantajat eivät enää ehdi vastata sähköposteihin kuin niiden osalta, joiden oletetaan kelpaavan kirjastoille sen verran, että omat saadaan pois.

Tätä ennakkomyynneistä riippuvaista kirjailija työn kaksoisleikkuria ˗ uutta pitäisi luoda, mutta siihen kuuluvaa riskiä ei uskalleta ottaa ˗ yrittää kompensoida 850 000 euron vähälevikkisen kirjallisuuden ostotukilista, joka tarkoittaa valtion kirjallisuustoimikunnan kirjastoille lähettämää suosituslistaa laadukkaista kaunokirjoista. Tietokirjallisuuden osalta listan laatii tiedonjulkistamisen neuvottelukunta.