Mikä on kun ei taidot riitä 30 | The End

"Kaski- kuusen kansa- laisopiston kesken- eräisten töiden näyttely" Lapin- lahden pää- kirjastossa 2011.

Sarja "Mikä on kun ei taidot riitä" päättyy tältä erää ja tämän vuoden lopuksi tähän 30. otokseen.

Kiitos kaikille keskeneräisten töiden tekijöille ja Martti Servolle sarjan otsikosta. Kiitos myös kaikille muille työtäni tukeneille, joista osa tuli mainituksi täällä.

Jouluruno 2011 | Unable to 29

Senaatintorin kuusi 2011.

Tänä vuonna viivan alle jää tuskin joulurunoa. Enemmänkin tuskaa
elokuvaohjaaja Matti Ijäksen toivelaulun sanoin:
"Pahaa joulua ja onnetonta uutta vuotta, tekstiviesti mulle toivottaa."
Ja Tuomari Nurmio jatkaa: "Onko rakkauden toinen puoli sama määrä vihaa,
vai onko siinä rakkautta koskaan ollutkaan. Pakastettu sydämeni on kuin pala
pihvilihaa, lyttyyn hakattu ja täysin tunnoton."

Tänä jouluna ei runota ja syitä löytyy monia. Enemmänkin mieltä
Leevi and Leavingsin joulukertomuksissa: "Taas sä odotat sydän syrjällään,
olenko jouluaattona kännissä. Sitä ei aina huomaa juodessaan, että joulu on kerran
vuodessa, ja Aulikki-tädin kotiviinistä koko suku jouluaattona kännissä. Jossain
joulupaketti avataan, me vain vaimon kanssa hiljaisuutta kuunnellaan. Muistan vielä,
kun tyttäremme lapsi sylissään meidät yllätti. Ja me toivotamme ikävää, synkkää,
kylmää, pimeää ja oikein surullista joulua."

Tämän vuoden loppu ei juuri runoiluta: jos ei euro niin ainakin Euroopan
euvostoliitto hajosi, Kuopion kalahalli puretaan ja koiramme Prinssin kuolema
koputtaa ovella ennen pukkia
vähän kahden kuninkaan, Havelin ja Jongin lähdön jälkeen. "Onks pakko olla kiltti"
kysyy Jope ja Manne vastaa: "Mie en aina'kaa ruppee tuusaamaan." Ja Eläkeläiset
joikaa vaan yhä yhtä Täydellistä joulua: "Jospa tästä tulisi vihdoinkin se
täydellinen joulu! Olisi se melkoinen ihme, unohtuisi vanhat kolhut.
On sitä vuosia jahdattu, vaan aina on päässyt lipsahtamaan
joko viihteen puolelle tai piloille muuten vaan."

Tänä jouluna runoilijatontun tagit: on, rankkaa, olla, tonttumies.
"Mikä on kun ei taidot riitä, mikä on kun ei onnistu", kysyy runoilijantonttu.
Lukekaa vastaus vaikka Mellerin elämänkerrasta. Miten hyvänäkin pidetyn
taiteilijan kuolema kauhistuttava, viimeiset vuodet yhtä kammottavat
niin köyhällä Artolla kuin osakkeenomistaja Haavikolla.
Molemmat yhtä addikteja, me kaikki yhtä riippuvaisia onnen sivullisia
ja koko valtakunta jouluaattona kännissä, karkki- ja lahjahumalassa.
"Ei katkeruutta kannattaisi muille tyrkyttää. Sen liemen kanssa aina yksin jää"
laulaa Tuomari ja toivoo, "että voittaa se vanha ystävyys, joka kesti monet kolhut".
Ja lumi leijailee, asfaltille lunta leijailee, siellä missä lunta on.

(Tilattu runo tulkittu Kuopiossa 19.12. Prinssi kuoli 20.12. kotona.)

Mikä on kun ei taidot riitä | Unable to 28

"Tyttäreni kutoi Ingmannin käsityökoulussa Ylä-Savon kansallispuvun kankaat talvella 1965-66. Puku jäi kesken eikä työlle ole löytynyt jatkajaa.

Keskeneräisen puvun lisäksi kaikki siihen kuuluvat tarvikkeet ovat tallessa.

Jos olet kiinnostunut tekemään puvun valmiiksi, se on myytävänä. Yhteystiedot saat Riitta Sormuselta."

Mikä on kun ei taidot riitä | Unable to 27

"Kuopiolainen uudisrakentaminen
tarkoittaa aina talon purkamista
(paitsi jos kyse on Keskuskentästä)

(Savon Sanomat/Lukijan Sanomat 19.5.2006)

Kuopion Kalahalli 1914 - 2011.

Kuopion kauppahallin kokonaisuuden murentaminen on tietysti rikos, mutta tätä rikosta ei sanota rikokseksi, koska tässä kaupungissa on totuttu suurempaan vandalismiin.

Esimerkiksi Savon Sanomat esitteli kulttuurisivuillaan tätä kuopiolaista vandalismia kymmenen kuvajutun verran. Näiden tutkija Helena Riekin valitsemien kymmenen historiallisesti arvokkaan rakennuksen tilalle ei ole noussut yhtään uudisrakennusta, jota voin sanoa arkkitehtuurin riemuvoitoksi.

Arkkitehtuurin sijasta SS:n pääkirjoitus (18.5.2006) puhuu nyt kalahallin ”eurokuntoon” laittamisesta.  Suomeksi sanottuna ”eurokuntoon laittaminen” tarkoittaa samaa kuin ”hallittu rakennemuutos” 1980-luvulla . Savoksi sanottuna ”eurokuntoon laittaminen” tarkoittaa saman purkamisvimman jatkamista kuin ennenkin.

Toinen sana ”uudisrakentaminen” tarkoittaa Kuopiossa aina -- ja tulee vissiin aina tarkoittamaan sitä --, että hyvä talo on pakko purkaa ennen kuin voidaan suunnitella uusi, homeinen ja rumempi. Homeen takia Savon Sanomien toimituskin on evakossa ”eurokuntoiseksi” aikoinaan remontoidusta ”uudisrakennuksestaan”.

Museoviraston puolelta kalahallin purkamismahdollisuus, joka Kuopiossa tulkitaan käskyksi purkaa kalahalli, perustuu tähän osastonjohtaja Maire Mattisen ja tutkija Jarkko Sinisalon lauseeseen: ”On ilmeistä, että uudisrakennuksen arkkitehtuurissa on mahdollista päästä hyvään lopputulokseen, joten Museovirasto ei pidä ehdottoman välttämättömänä kalahallin suojelua.”

Jos nyt Kuopiossa joku erehtyy sanomaan, että perinteeksi jalostuneelta vandalismin tieltä voitaisiin pikkuhiljaa vilkuilla tien sivuillekin, niin hän kuuluu välittömästi ”jurnuttajien” porukkaan (SS 18.5.). Tai sitten hän on peräti ”kylähullu”, kuten emeritustoimittaja Markku Heiskanen totesi Savon Median paikallislehdessä Viikkosavossa 22.4.2006.

Näin kaupungissa tehdään kunnallispolitiikkaa, jonka osana media on näköjään valinnut tämän puolen: vaihtoehtoja ei ole.

Kun kiertää kauppahallin ja käy kurkistamassa myös kalahalliin, kuten SS:n pääkirjoitustoimittaja suosittelee, ei voi muuta kuin ihmetellä, miksi vaihtoehtoja ei ole. Miksi ainut vaihtoehto jälleen kerran on purkaminen?

Kun vaihtoehtoja ei ole, jääkö jäljelle vain viimeinen konsti: polttaminen. Helsingin makasiineilla tätä vaihtoehtoa kokeiltiin viimeksi, ja mitä muuta ”jurnuttajilta” ja ”kylähulluilta” saattaisi odottaakaan.

”Hullut” ja ”kaapunnin pojat” näyttävät kuitenkin olevan samaa mieltä siitä, että Kuopio tarvitsee kunnon kalahallin. Tehdään se kerrankin niin, että ei pureta sata vuotta vanhaa elinkeinoelämän muistomerkkiä, vaan ’päästään hyvään lopputulokseen uudisrakennuksen arkkitehtuurissa’.

Jouni Tossavainen
kirjailija
Kuopio"

Mikä on kun ei taidot riitä | Unable to 26

"Taide tekee minut onnelliseksi." Jaana Maijala
"Tässä työssä olen vapaa." Mari Jäälinoja
"Toivon, että ihminen näkisi itsensä ulkopuoleltaan." Juhani Koivumäki
"Taiteeni kertoo pitkälti siitä, minkälaista on elää ja olla ihminen tässä maailmassa." Kimmo Kanerva

Nuoret 2011 -näyttely Taidehalli, Helsinki Finland

"Todellista ovat ehkä muodonmuutokset." Laura Konttinen

Mikä on kun ei taidot riitä | Unable to 25

"Ajelehdin nousuveden mukana takaisin mökin pihaan kuin palanen ajopuuta, törmäilin pohjaan. En tiedä olinko menettänyt järkeni jo silloin siinä muurahaispesää katsellessani vai vasta myöhemmin. Todennäköisesti jo hyvin paljon aikaisemmin. Linnea oli kyykyssä sen kannon vieressä jonka ympärillä olin kahdeksan vuotta sitten ajanut takaa tyttöä, jonka hiuksissa ei ollut takun takkua ja jonka polvet kannattivat hänen juosta minne vain. Linnea oli selin minuun ja hänen niskanikamansa halusivat katsoa ihon läpi suoraan taivaalle ja aurinkoon. Ja ihon tilalla Linnealla oli läpikuultavasta vanamon terälehdestä tehty kangas. Hänen oli täytynyt kuulla minun tulevan. Ehkä hän oli kuullut nousuveden liplatuksen pihalaatoilla. ”Joel”, hän sanoi. Ja hän sanoi: ”Mä löysin ketunleipää.”

Mikä on kun ei taidot riitä | Unable to 24

"Valkoinen neulepusero jäi odottamaan uutta inspi- raatiota. Sitä odotellessa vartalon- ympärys on kasvanut tasaisesti niin paljon, ettei kai enää ole kannattanut jatkaa..."

Mikä on kun ei taidot riitä | Unable to 23

SS, Itkonniemi, Kuopio Finland 2011.

Miehet potkivat naisia. Näin voisi päätellä, kun kuopiolaisen Victor Barsokevitsch -valokuvakeskuksen miesvaltainen hallitus potkaisi pihalle Anna Vilkunan jälkeen Johanna Frigårdin. 

Molemmat pätevämpiä naisia kuin yksikään hallituksen jäsenistä. Ja molemmat tulevat saamaan hyviä töitä jostain muualta, esimerkiksi Vilkuna naapurikaupunki Jyväskylästä. (Tai kuten tämän päivän Hesarin mukaan mukavasti savoa murtava, entinen kuopiolainen Hanna Mari Kokkonen tekee nyt töitä tanssikeskuksen eteen Helsingissä.) 

Kun seurasin Vilkunan erottamisen VB:n hallituksesta käsin, en enää ole voinut osallistua VB:n näyttelyiden avajaisiin. Tiedän, että erottajia olivat miehet, mutta taustalla vaikuttaa jatkuvasti nainen. Frigårdin jälkeen seuran sihteeristä Aune Sirénistä tulee keskuksen välaikainen johtaja, joten hän on ainoa, joka vihdoinkin on päässyt tavoitteeseensa. Siihen amatöörin piti tehdä työtä kahden pätevän naisen edestä, ellei peräti kolmen, jos Vilkunan edeltäjän Laura Luostarisen selkänahka lasketaan mukaan. 

Mustaa näkyy kaikista ikkunoista, ja monttu syvenee Kuopion ydinkeskustassa. Onneksi kaupungin johdon organisaatio on nyt selkeytetty niin, että samat johtajat kuin ennenkin pyöräyttävät Vilkunan Savon Sanomissa tänään toivoman organisaatiouudistuksen VB:lle ja saavat vaikka Savonian tuottamaan lisämainetta arvomerkkejä arvostaville kuopiolaiselle eikä ainoastaan alentamaan kirjallisuuspalkinnon arvoa ulkopuolisten silmissä, kuten uutisoin täällä. 

Tällä kertaa SS uutisoi näyttävästi Frigårdin-tapauksen, toisin kuin Vilkuna kohdalla. Silloin, kuten nytkin, lehdellä on edustajansa hallituksessa, mikä ei ole lisännyt hallitustyöskentelyn läpinäkyvyyttä. 

Hesarin peräännyttyä alueellisesta uutiskilpailusta SS:n monopolin ainoa vaihtoehtohan löytyy Savossa päin täältä. Tällä viikolla (ma-pe) tässä blogissa sivulatauksia 805, yksittäisiä vierailuja 572, ensilukijoita 468 ja sivulle palanneita 104. Kirjallisuudentutkija Risto Niemi-Pynttäri kirjoittaa siitä, miten "uusi julkisuus ei ole taloudellista vaan sosiaalista" täällä, ja keskustelu jatkuu myös täällä.

VB-seuran hallitus:
 

Puheenjohtaja: tuottaja Ossi Wallius puh. 0400-273 988
Varapuheenjohtaja: Savon Sanomien kuvatoimituksen esimies Jukka Gröndahl
Jäsen: valokuvaaja Veikko Kankkunen
Jäsen: valokuvaaja Heikki Puustinen
Jäsen: mestarivalokuvaaja Tiina Mickelsson
Jäsen: toimistopäällikkö Aune Sirén
Varajäsen: opiskelija Riikka Parviainen
Varajäsen: valokuvataiteilija Maria Kärkkäinen

Mikä on kun ei taidot riitä | Unable to 22

Tero Liukkonen, Ville Hytönen, Touko Siltala, Leena Majander-Renpää ja Johanna Vehkoo.

"Suomen arvostelijain liiton järjestämässä Kritiikin Päivässä keskusteltiin media- ja kustannusalan murroksesta." Alustajina olivat Leena Majander, WSOY:n varatoimitusjohtaja ja kustantaja, Touko Siltala, 2000-2008 WSOY:n kirjallinen johtaja, Kustannusosakeyhtiö Siltalan kustantaja, Ville Hytönen, kymmenenvuotiaan Savukeidas Kustannuksen kirjallinen johtaja ja kirjailija ja Johanna Vehkoo, kirjallisuus- ja kulttuuritoimittaja, Painokoneet seis! -kirjan kirjoittaja.

Hiljaisen tiedon on siirryttävä talon sisällä. Kustantaminen ei ole bisnes to bisnestä, jossa voidaan pukeutua ammattimaisuuden viittaan; kirjailijan ja kustantajan suhde pitää olla tasapuolinen. Ensisijaisesti kustantajan tehtävä on löytää sisältöjä. Jouluksi ostetut kirjat eivät riitä kustantamisen sisällöksi, mutta toisaalta me kirjafriikit emme elätä kirjabisnesta, vaan ne, jotka eivät ole niin kiinnostuneita kirjasta. "Det klider in" WSOY:n muinaisen markkinointimiehen motolla "Vauhtia, voimaa ja ammattitaitoa". (Leena Majander-Reenpää)

Kustantajaa ei enää tarvita, totesi eräs WSOY:n mieskirjailija, kun Stephen King julkaisi romaaninsa netissä vuonna 2000. Sen jälkeen kirjailijoiden talouskollisuus on vähentynyt, kuten Sofi Oksasen kohdalla on nähty, mutta kustantajan nuorta kirjailijaa tukeva rooli on osin lisääntynyt. Osa kirjailijoista tekee valmiin käsikirjoituksen yksin, toisille on oltava valmis vastaamaan kännykkään myös lauantai-iltana. Crime Time ei ole ratkaisu kustantamisen ongelmiin, kun kirjojen kappalemääräinen myynti ja tuotto on laskenut vuodesta 2006 lähtien. Kuka on tutkinut, että minulle riittää kulttuurijutuksi 2000 merkkiä ja kainalojuttu toisin kuin vaikkapa Frankfurter Allgemeinin lukijoille. (Touko Siltala)

Kun haetaan "uusia Tervoja" ja "uusia Paasilinnoja" kastikkeesta on tullut pääruokaa. Samaan aikaan kun julkisuuden huomio arvo keskittyy Helsinkiin, niin sinne keskittyvät myös julkaistut arvostelut. (Ville Hytönen)

Kun Leena-Majanderin mainitsemat "näpytyslaitteet" ovat lisääntyneet, toimitusten toimittajien korvattavuus on tullut selväksi. Tilkejuttujen lisääntyminen on toimitusten yritys pysyä perässä. Uutinen ei ole ollut koskaan hyvä bisnes, mutta ilmoitusmyyntibisnes kannattaa. Times on tuottanut aina tappiota, jota nyt maksetaan Sunin voitoilla. Yleistoimittajien sijasta jatkossa tarvitaan erikoistumista, alansa parhaita asiantuntijoita, jotka osavat soveltaa tietojaan median käyttöön. (Johanna Vehkoo)


SARVin uusi hallitus:

Elisabeth Nordgren (uusi pj., kirjallisuus, teatteri) Hki

Seppo Heiskanen (kuvataide) Hki

Mats Liljeroos (musiikki) Hki

Maaria Niemi (kuvataide) Vaasa

Outi Oja (kirjallisuus) Hlinna

Maria Säkö (teatteri) Hki 

Matti Rämö (elokuva) Hki

Jouni Tossavainen (kirjallisuus) Kpio

Heikki Kastemaa (kuvataide) Hki
Juha-Heikki Tihinen (kuvataide) Hki

varajäsenet:

Kirsti Holmberg (musiikki) Tre

Taneli Topelius (musiikki) Hki

Mikä on kun ei taidot riitä | Unable to 21

Korkeavuorenkatu, Helsinki Finland 2011

Kirjailija Riikka Pulkkisen romaanista Totta dramatisoitu näytelmä tuli koetuksi ensi-illan jälkeisessä esityksessä. Arvostelija Lauri Meren lyttäyskritiikistä näyttelijät ottivat työvoiton, minkä yleisö palkitsi runsailla aplodeilla. Ilman väliaikaa puolitoista tuntia jaksaa istua. Juuri pitemmälle näytelmän idea yhden porvariperheen sisäpiirisalaisuudesta ei kantaisikaan. Aikatasoja limittävä ohjaus viehättää aikansa, kunnes huomaa miettivänsä, miten koko esityksen ajaksi näyttämölle pakotetut näyttelijät jaksavat vetää tätä tuotantoa. Tottahan myytiin loppuun jo ennen ensi-iltaa ensi vuoden puolelle asti. Rumahkoon lavastukseen näyttää jääneen liikaa krääsää, kun ohjaus kumminkin pyrkii kohti köyhää teatteria. Köyhille tämä teatteri ei ole kuitenkaan tarkoitettu, vaan KOM tyydyttää näillä erin toisenlaisten kuluttajaryhmien tarpeita samalla tavalla kuin muutkin Korkeavuorenkadun putiikit. KOMin ravintolassa viini on kallista, ruoka syömäkelpoista ja palvelu yhtä hyvää kuin näyttämön puolella.

(Tämän arvostelun rahoittivat Alfred Kordelinin yleinen edistys- ja sivistysrahasto, Otavan Kirjasäätiö, Opetus- ja kulttuuriministeriön kirjastokorvausapurahalautakunta, OLVI-säätiö sekä Jenny ja Antti Wihurin rahasto.) 

Mikä on kun ei taidot riitä | Unable to 20

Runoilija Pekka Kejonen kuopiolaisessa muikkuravintola Sampossa 19.11.2011.

"Kirjailijan ei pidä olla nöyrä. Savonia on pienimpiä palkintoja, joita olen saanut ja se, jota inhoan eniten."  

(Runoilija Pekka Kejonen kirjallisuustapahtuma Kirjakantissa Kuopiossa 20.11.2011)

Savonia-palkintoraadin nimittää Kuopion kaupunginhallitus alueella toimivien puolueiden esittämistä ehdokkaista. Kirjakantin tulevaisuusseminaarisssa 20.11.2011 Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtaja Tuula-Liina Varis piti raadin nimittämistapaa täysin poikkeuksellisena ja palkinnon arvoa alentavana. 

Viime vuosina puolueidensa kirjallisuusnäkemyksiä Savonia-raadissa ovat toteuttaneet:  Jaakko Kosunen kokoomus, Annukka Airaksinen demari, Elina Itkonen vasemmistoliitto, Matti Karttunen keskusta, Seppo Kononen perussuomalaiset, Varpu Puskala vihreät, Outi Turunen kristilliset ja Alpo Virtanen demari.

Kun yksikään raatilaisista ei osallistunut Kirjakantin jatkoa pohtineeseen seminaariin, tuli hyvin selväksi, minkä verran kuopiolaisen kirjallisuuden tulevaisuus kiinnostaa kulttuuria harrastavia puolueidensa jäseniä. Kaupungintalon vastaanotolla raati oli kyllä kuulemma hyvin edustettuna.

Ammattilaisista koostuva raati, joka voi tietysti olla -- ja toivottavasti koostuu -- muistakin kuin Savossa päin käyneistä, on parempi lähtökohta Savonialle ja Kirjakantille, mikäli yhteistyöllä halutaan jatkossa nostaa palkinnon arvoa. 

Esimerkiksi kolmihenkisen esiraadin ja yhden lopullisen päätöksen tekevän diktaattorin palkkaaminen tuskin tulee yhtään kalliimmaksi kuopiolaiselle veronmaksajalle kuin nykyisten poliitikkojen edustuskulut.

Mikä on kun ei taidot riitä | Unable to 19

Säkeen epikriisi 2

"Kes

ke
n
eräi

n
en
vil
la


pai
ta
Tä

mä

ty
ö
o
n

ol
lu
t

kes

ken

e
rä
in

en
j
o
2 5

vu
ot
t
a!"

Mikä on kun ei taidot riitä | Unable to 18

"Aloitin nypläyskurssin Espoon Työväenopistossa 1982. Tämä liina on kolmas työni, joka jäi kesken opiston kevätkauden päättyessä. Tarkoitus oli jatkaa syksyllä, mutta tapasinkin sillä välin tulevan mieheni ja muutin Lapinlahdelle. Nypläystyö jäi odottamaan paikallista kurssia. 28 vuotta on kulunut, eikä vieläkään ole tullut lähdetyksi kurssille..."

Mikä on kun ei taidot riitä | Unable to 17

"Tämä sängynpeitto on aloitettu -60 luvulla. Koskaan siitä ei tullut kaksoisvuoteen päälle pantavaa. Paloja on käytetty muuhun tarkoitukseen, kassiksi ja vielä tulisi vaikka mitä."

Mikä on kun ei taidot riitä | Unable to 16

"Myynejä virkattiin keski- koulussa. Koskaan ne eivät päätyneet lakanoihin. Tuli muotiin pussilakanat ja kankaatkin levisivät 140 cm:stä 150 cm:n. Jospa ne joskus saavat uuden elämän jossain muussa tuotteessa."

Eeva-Kaarina Aronen Kallorumpu 

Kristina Carlson William N. päiväkirja 

Laura Gustafsson Huorasatu 

Laila Hirvisaari Minä, Katariina

Rosa Liksom Hytti nro 6

Jenni Linturi Isänmaan tähden

Mikä on kun ei taidot riitä | Unable 15

"Mutta
runot
tulevat
kuin lehti
puuhun tai ei
ollenkaan, puun kärsimys
ei mitenkään edistä
asiaa,
useinkin päinvastoin. Eivätköhän runot parhaimmillaan ole spontaania elämää, ei siinä tuskan kertausharjoituksia tarvita." (Eeva-Liisa Manner: Kirjoittamisen aika,  Tammi 2006, 103)

Mikä on kun ei taidot riitä | Unable to 14

"Kukkia olisi pitänyt ommella lisää.
Huono-näkö haittaa ompelua"

Hevonen sulaa hyvyyttään | Party in Kadykchan

Anna Tuori: Party in Kadykchan, 2010

"Runo Anna Tuorin maalauksen 'Party in Kadykchan' pohjalta" Parnasso 6/2011 24 - 25

Hevonen sulaa hyvyyttään

           siellä minne hän meni hyvän ruohon perässä

sekin lunta mustan keskellä. Tämä laidun on jatkuva matkallelähtö

valon ja pimeyden kaikkeudessa yö ja päivä ovat eronneet

          niin että aamun kajo ja illan hämärä sohjossa jossa

lumipallon sulo on juotu hämmentyneitä silmiä vaille.

Kun paikka sulaa mustaa ja öljyn valkeus jää taakse

          pieni virhe Iso onnettomuus pudottaa sinut pellolta

roudan läpi leijaksi Kuolemaan johon joka pisteestä yhtä pitkä

          tai lyhyt matka.

Vuode, tyyny, pensasaita

          kaikki taipuisa pinkki ja pehmeä ei suojele meitä siltä väriltä

jota ei lasketa, se on tavallisin maailmamme.

         Niin kuin lumipallo jota hevonen ihmettelee

yhtä paljon kuin minä sen kahta pistettä:

        miten norpan päällä voi olla silmät kuten sarjakuvassa

joka kertoo tyttöjen välisestä ystävyydestä?

Huomaamattaan hevonen laihdutti etujalkansa edustuskuntoon

        hän on siis kuutin veli

ja toiseen kasvaa kipsi, mikä varmistaa hänet oriksi.

        Sisko tahtoisi jäädä ja kaipaa toisaalle emon

tai vaikka velipuolen luo ennen kuin tulee se sula, kaikki sulaa. Äiti sulaa

       laidun katoaa, muovia sataa taigalle, maailman laidan yli roiskuu uretaania...

Kuuset keskellä ja rotkon reunalla

          kuten yrittäjät nämä vihreät maailman pelastajat yrittävät yhä

erilleen varmaan valloittaakseen lisää vireyttä, elintilaa

         aavalla merellä. Ja tämän pyöreän lakeuden varressa koivu niin iso

lehtinen että kaiken tämän täytyy tapahtua lasipallossa

         kauan sitten ravistetussa, sen tsunamin jälkeen

 kun maassa räjähti, lumi alkoi kadota, vielä sen kerran

        muisto vain.

Mikä on kun ei taidot riitä | Unable to 13

Arvio kirjasta Parnasso 6/2011

”Kirjailijat ovat joskus niin kuin Ville Viksten sanoi Veikko Huovisesta ’vanha mariseva akka’. Tämän kirjoituksen aikaan on menossa WSOYn kahakka, jossa Sofi Oksasen (hän on se kirjailija, joka oli jonkin aikaa maineen huipulla 2009) johdatuksella moititaan toimitusjohtajaa siitä, ettei tämä ollut Helsingin kirjamessuilla, vaan matkoilla.

Hyvänen aika, eikö toimitusjohtaja Anna Baijars ymmärrä, että lapset tuntevat olonsa orvoksi, jos heidän kanssaan ei leikitä yhdessä hauskoja leikkejä!

Mutta Juha ei ollut tällainen kirjailija. Hän tiesti tarkalleen, miten markkinointi sujuu hänen tuotantonsa osalta.⁹⁰

⁹⁰Minäkin muuten tiedän. Postimerkin kokoinen yksi ainoa ilmoitus riittää takaamaan 200 kappaleen menekin kirjan ensimmäisenä vuotena, jolloin sitä myydään eniten. Siitä lukija arvaa, etteivät painosten menekit ole, niin kuin sanotaan, kaksisia. Voisikin ajatella Guinnessin kirjaan kilpailua, kenelle 1000 kappaleen tai 500:n ensimmäinen painos kestää kauimmin myynnissä. Pääsisin aika lähelle ennätystä.”

(Aarne Kinnunen: Päätoiminen elämä, Otava 2011, 332)

Mikä on kun ei taidot riitä | Unable to 12

"Innostuin vuonna 1992 lukiolaistyttönä näpertelemään tämän punaisen tuvan ja puutarhan parissa. Liekö tullut tehtyä liian monta pistoa yhteen menoon (kyllästyminen) tai joku moka, jonka vuoksi viskasin koko työn kaappiin. Lähes 20 vuotta on kulunut inspiraatiota odotellessa..."

Mikä on kun ei taidot riitä | Unable to 11

 

"Tämä batiikkityö on tehty 70-luvulla, opiskeluaikaan. Vahan poisto on niin työlästä hommaa. Batikki ei ole minun laji.

Mikä on kun ei taidot riitä | Unable to 10

"Tämä tarina lähti syntymään eräällä kirjoittajakurssilla, muistaakseni Joutsenossa. Taustatiedot tällaisen tarinan jatkamiselle vähänkään uskottavasti tuntuvat puuttuvan. Jokin muoto tällaisen tarinan loppuunviemiseen olisi kuitenkin paikallaan. Mitä muita mahdollisuuksia tällaisella tarinalla olisi? TV-sketsi tms? Tarina kuitenkin odottaisi jatkoa. Mitä tehdä?"

Mikä on kun ei taidot riitä | Unable to 9

Herra Tossavainen Kuopion Kauppakadulla

"Pääkirjoitustoimittajalle

tervehdys Kuopiosta. Tänne saapuneesta Kuukausiliitteestä en löydä kulttuuriministeri Paavo Arhinmäen lupausta "jakoperiaatteet on mietittävä uudelleen".

Hyvä, jos näin on, mutta miten Paavo uudistaa kirjastokorvauksen (tai minkään muunkaan apurahan) jakoperiaatteet. Ilkka Kariston jutusta puuttuvat ne opetus- ja kulttuuriministeriön virkamiehet tai -naiset, jotka käytännössä tekevät mahdollisen uudistuksen. Näin käy, koska esittelijä tietää aina enemmän kuin Arhinmäki; Paavo tietää varmasti enemmän vain jalkapallosta kuin vaikkapa runoutemme ykköskenttään vastikään nostetun Harry Salmeniemen teoksista.

Siis kuka kävisi paikan päällä, ministeriössä, muistaakseni osoite on Maneesikatu 7, Helsinki? Sieltä käsin saattaisi paljastua hieman enemmän tästä "Kirjallisuuden karjamarkkinoiden" alaisesta jäävuoresta.

Ystävällisin terveisin
Jouni Tossavainen
kirjailija

Mikä on kun ei taidot riitä | Unable to 8

Kirjailijaliiton johtokuntaan valittiin kolme uutta jäsentä Turussa 2.10.2011

"(SUOMEN) Kirjailijaliiton uusin johtokunta:

Vuokko Tolonen TAMPERE

Jyrki Vainonen TAMPERE

Lisää kuvateksti

Sari Peltoniemi TAMPERE, Lempäälä

Tittamari Marttinen HELSINKI
Tommi Melender HELSINKI

Hannu Niklander HELSINKI-TURKU, Karkkila
Joni Pyysalo TURKU

Irja Sinivaara KOTKA

Tuula-Liina Varis JOENSUU

"Opetusministeriön asettamissa toimielimissä ovat Kirjailijaliittoa tai kirjallisuutta yleensä edustaneet seuraavat henkilöt: Kirjastoapurahalautakunnassa Risto Ahti (Tampere) ja Markku Turunen (Tampere)."'

KIRJAILIJOIDEN JA KÄÄNTÄJIEN KIRJASTOAPURAHALAUTAKUNTA

Puheenjohtaja

Riitta Kaivosoja, ylijohtaja


Varapuheenjohtaja

Mervi Kantokorpi, kriitikko, tutkija, Raasepori


Jäsenet

Risto Ahti, kirjailija, Tampere

Annikki Ellonen, dramaturgi

Juhani Lindholm, suomentaja, Järvenpää

Maaria Linko, VTT

Osmo Pekonen, filosofian tohtori, Jyväskylä

Markku Turunen, kirjailija

Gungerd Wikholm, kirjailija


Varajäsenet

Ahti Ahonen, teatterinjohtaja, Oulu

Riina  Katajavuori, kirjailija, Helsinki

Lasse Koskela, päätoimittaja, Vantaa

Bodil Lindfors, kirjailija, Turku

Tittamari Marttinen-Envall, kirjailija

Olli Mäkinen, informaatikko

Rauna Paadar-Leivo, kirjailija

Tarja Roinila, suomentaja

Jaakko Tapaninen, toimittaja

Mikä on kun ei taidot riitä | Unable to 7

"Tyttäreni oli töissä Pitkäniemen sairaalassa vuonna 1970. Siellä ollessaan hän kihlautui pitkäaikaisen poikakaverinsa kanssa. Työtoverit ostivat tyttärelleni kihlajaislahjaksi pöytäliinan, jossa malli oli piirrettynä ja langat mukana. Alkuinnostuksen jälkeen jossain vaiheessa tytär toi liinan tänne kotiinsa. Liina jäi kesken ja se jäi unholaan.

Tuntuu, että liinasta ei tule koskaan valmista ja langatkin ovat joutuneet hukkaan."

Mikä on kun ei taidot riitä | Unable to 6

"Tämän liinan aloitin -60 luvulla. Ruskea lanka loppui ja saman väristä ei saanut enää ja siihen se jäi. Ehkä pitää purkaa pois ja valmistaa se sitten eläkkeellä ollessa."

Mikä on kun ei taidot riitä | Unable to 5

"Koulu loppui ennen kuin työ tuli valmiiksi ja tarkoitus oli tehdä se loppuun myöhemmin kesällä. Toistaiseksi työ ei ole edennyt tätä pitemmälle. Koska työ oli kuitenkin hyvin aloitettu, todistuksen numeroksi tuli peräti 9."

Mikä on kun ei taidot riitä | Unable to 4

"Harkitsin vähän aikaa, mutta päätin olla kajoamatta ja jättää teokseen tähän vaiheeseen."

 

KIRJAILIJAN TALOUDELLINEN ASEMA YHÄ HEIKENTYNYT

KIRJAILIJOIDEN TALOUDELLINEN ASEMA SUOMESSA 2010 –TUTKIMUS

Suomen Kirjailijaliiton teettämä tutkimus osoittaa, että kirjailijoiden taloudellinen asema on entisestään heikentynyt. Turun Yliopistossa tehdystä tutkimuksesta selviää, että kirjailijan mediaanitulo kaunokirjallisesta työstä on 2 000 euroa vuodessa eli täsmälleen sama kuin Kirjailijaliiton viisi vuotta sitten teettämässä tutkimuksessa vuoden 2005 tuloista. Kirjailijaliitto on huolestunut siitä, että kirjailijan varsinaisesta kirjailijantyöstään saamat tulot ovat pysyneet samana kymmenen vuotta. Tämä merkitsee sitä, että kirjailijan reaalinen tulotaso on laskenut. Kirjojen myynti ei lisäänny, mutta kirjanimikkeitä ilmestyy enemmän kuin koskaan. Tutkimus osoittaa huolestuttavalla tavalla myös suomalaisen apurahoituksen jälkeenjääneisyyden.

Kaunokirjallisesta työstä saatu tulo on tekijänoikeustuloa. Vaatimukset yhä laajemmista tekijänoikeuksien luovutuksista ilman kohtuullisia korvauksia heikentäisivät toteutuessaan kirjailijan taloudellista asemaa entisestään. Uudistuvan lukemiskulttuurin ja vauhdilla kehittyvän teknologian maailmassa on erityisen tärkeää, että alkutuottajan, kirjailijan, asemaa sopimusosapuolena vahvistetaan ja tekijänoikeuksia yleensäkin parannetaan.

Mikä on kun ei taidot riitä | Unable to 3

"Minä yhä kutsun Herttaa ja Helunaa. Tämä jäi kesken sairauden tähden vuosi sitten. Halusin saada valmiiksi ja paljon muuta."

Suomalainen taiteilijatuki on vuosikymmenten mittaan jäänyt pahasti jälkeen pohjoismaisesta tasosta. Suomalaisen kaunokirjallisen kulttuurin säilymiselle ja kehittymiselle ajan tasalla oleva apurahoitus on elintärkeää. Kirjailijoiden kannalta keskeisiä ovat valtion taiteilija- ja kohdeapurahat sekä kirjastoapuraha. Alueellisten taidetoimikuntien apurahoituksessa kirjallisuuden osuus on hyvin vähäinen, muutaman prosentin luokkaa.

Hallituksen tulisi mitä pikimmin lunastaa hallitusohjelmaankin kirjattu lupaus taiteilijoiden aseman parantamisesta. Apurahoituksen taso tulisi nostaa muiden Pohjoismaiden tasolle.  Samoin tulisi korottaa kirjastolainoista maksettavaa tekijänoikeuskorvausta, lainauskorvausta, jonka vuosittainen määräraha on huomattavasti alle muiden Pohjoismaiden tason, vaikka lainausmäärä on Suomessa Pohjoismaiden suurin... 

Mikä on kun ei taidot riitä | Unable to 2

"En ollenkaan muista milloin olen tämän aloittanut. Enkä ollenkaan muista milloin olen tätä viimeksi virkannut. Joten tuleekohan tämä liivi koskaan valmiiksi. Tai tuleeko siitä lopulta liivi ollenkaan!"

Nyt valmistunut tutkimus on neljäs Kirjailijaliiton teettämä tutkimus kirjailijoiden taloudellisesta asemasta Suomessa. Edelliset vastaavat tutkimukset tehtiin vuosien 2005, 2001 ja 1999 tuloista. Tutkimuksista vastaa Turun Yliopiston tutkimuspäällikkö Mikko Grönlund.

Tutkimuksen tarkoituksena oli saada tietoa kirjailijoiden tulojen suuruudesta ja tulonlähteistä yleensä. Kysymyslomake lähetettiin Kirjailijaliiton kaikille jäsenille. Tutkimuksen vastausprosentti oli 45 %, mitä voidaan pitää hyvänä. Tutkimukseen vastanneiden kirjailijoiden mediaani-ikä oli 60 vuotta.

Kirjailijan tulonlähteinä tarkasteltiin ensisijaisesti kaunokirjalliseen työhön perustuvia tuloja: kirjan myynnistä saatuja tekijänpalkkioita, tuloja ulkomailta, tuloja kirjoista tehdyistä näytelmistä, elokuvista ja kuunnelmista, sekä muita tekijänoikeustuloja mukaan lukien käsikirjoitustyöt. Kaunokirjallisesta työstä saatujen tulojen mediaani oli 2 000 euroa vuodessa.  Huonoiten ansaitsevan neljänneksen (alakvartiili) tulo oli 500 euroa ja eniten ansaitsevan  neljänneksen tulo (yläkvartiili)  4 800 euroa. Mediaani on täsmälleen sama kuin viisi vuotta aiemmin, yläkvartiili on puolestaan pudonnut 6 500 eurosta lähes 2 000 euroa. Kaunokirjallisesta työstä kertyneestä tulosta 60 % oli kirjasta kustantajalta saatuja tekijänpalkkioita ja 40 % kertyi muista tekijänoikeustuloista. Merkillepantavaa on, että vaikka suomalaisten kirjojen oikeuksien myynnistä ulkomaille puhutaan paljon, on ulkomailta saatujen tulojen osuus vain 5 % kirjailijan tuloista.

Eri kirjallisuuden lajit kerryttävät kirjailijoille hieman eri tavalla tuloja. Enimmäkseen lasten- ja nuortenkirjoja kirjoittavien tulot kaunokirjallisesta työstä ovat 3 443 euroa vuodessa, runoja kirjoittavien vain 1 151 euroa vuodessa. Enimmäkseen proosaa kirjoittavilla mediaanitulo on sama kuin koko joukon mediaani, eli 2 000 euroa vuodessa.

Mikä on kun ei taidot riitä | Unable to 1

"Karjalanhonka, liian kovaa veistettäväksi 82-vuotiaalle."

Lisäksi tutkimuksella selvitettiin muita kirjailijan työhön liittyviä tuloja, kuten esiintymispalkkioita ja lehtikirjoituksia.  Kun nämä tulot laskettiin mukaan, on vuositulojen mediaani 3 041 euroa.

Puolet vastaajista ilmoitti tekevänsä muuta työtä voidakseen tehdä kirjailijantyötä. Nämä muut työt olivat tyypillisesti kirjailijantyöhön liittyviä tilapäistöitä.  Vain 18 % ilmoitti tekevänsä kirjailijantyöhön liittymättömiä tilapäistöitä. Vakituinen työ- tai virkasuhde oli vain 16 %:lla vastaajista. Valtaosa tutkimukseen osallistuneista on jatkuvasti tuottavia kirjailijoita, jotka julkaisevat kirjan keskimäärin 1,5 vuoden välein. Huomioitavaa on, että kirjailijat säilyttävät työvireensä ja yli 65-vuotiaista ¾ on julkaissut kirjan vuonna 2007 tai sen jälkeen.

Erilaiset apurahat muodostavat merkittävän osan kirjailijakunnan toimeentulosta. Hieman yli 2/3 vastaajista sai apurahaa vuonna 2010. Apurahojen mediaani oli 8 500 euroa. 

Kyselyyn vastanneista 13 % sai valtion ylimääräistä taiteilijaeläkettä. Eläkeasioissa kirjailija on yrittäjä, joka kustantaa itse itselleen eläkkeen. Yrittäjäeläkevakuutus on lain mukaan pakollinen kirjailijalla, jonka kirjailijantyöstä saatu vuosiansio ylittää 6 775 euroa vuodessa. Vastanneista 21 % täytti nämä kriteerit.

Siinä lukija missä tekijä | A Reader nearby Carelia

FT, post-doc -tutkija Tuija Saresma Jyväskylästä puhui Joensuussa tutkijasta intiimien tekstien lukijana.

Tuija Saresman alustuksesta

”Kirjoittajakurssit ovat rahan ja ajan tuhlausta, jos ei ole asiaa”, totesi kirjailija Matti Pulkkinen (1944 – 2011) Oriveden suvessa 30 vuotta sitten. Samat sanat voi soveltaa seminaareihin, joissa on tullut istuttua yli 30 vuotta.

Mutta Joensuun kirjallisuustapahtuman seminaari ei ollut rahan ja ajan tuhlausta, vaan asiaa siitä, miten käsityksemme lukemisesta ja lukijasta on liikkeessä. Professoreiden Mika Hallilan, Raine Koskimaan ja Mikko Lehtosen, tutkija Tuija Saresman ja kriitikko Mervi Kantokorven alustukset vahvistivat niitä käsityksiä, joita tuli tällä viikolla käsitellyksi kirjallisuudentutkija Risto Niemi-Pynttärin blogissa, joka löytyy täältä.

Tuija Saresman alustuksesta

Perjantain ensimmäisen seminaaripäivän jälkeen Joensuun kirjallisuustapahtuman jutut jatkuvat vielä lauantaina ja sunnuntaina Matti Pulkkisen synnyinseuduilla. Nurmekseen Pulkkista ei kuitenkaan haudattu vaan Lapinlahdelle. Nähtäväksi jää, jääkö kirjailijan perintö roikkumaan Karjalan ja Savon väliin niin, että kummassakaan ei järjestetä Pulkkis-seminaaria.

Lukijalle alussa vinkattu lainaus kuuluu juttuun, joka kokonaisuudessaan menee näin:

”Matti Pulkkinen pitää kirjoittajien ohjaamisessa tavoitteenaan etäisyyden ottamista kunkin omiin teksteihin... Erkki Mäkinen opetti kuten Matti Pulkkinenkin ensimmäistä kertaa kirjoittajia kymmenpäiväisellä Oriveden opiston kirjoittajakurssilla. He kertovat joutuneensa uuden tilanteen eteen. ’On joutunut miettimään uudella tavalla kirjoittamistaan, teoreettisesti’, he sanovat. Matti Pulkkisen mielestä kirjoittamisen perusongelma on ihmisen kehittymisessä, vaikka hänen omalla kurssillaan yhdeksästä kirjoittajasta vain kaksi on jo sivuuttanut tekniset ongelmat ja päässyt pureutumaan syvemmälle. Näille kahdelle taas jää vaikeudeksi herkkyyden ja tunteen pelko... Suurimpana ongelmana Mäkinen ja Pulkkinen näkevät sen, etteivät kirjoittajat ole selvillä siitä, mitä haluavat sanoa. Sanomista ei löydy, jos ei ole elämänkokemusta... Matti Pulkkinen sanookin suoraan. – Parempi lopettaa rahan ja ajan tuhlaus, jos ei ole asiaa.” (”Matti Pulkkinen kirjoittajakursseista: Rahan ja ajan tuhlausta, jos ei ole asiaa”, Savon Sanomat 17.7.1981, s 10)

Raine Koskimaan alustuksesta

Samat sanat kirjailija opettaa Romaanihenkilön kuolemassa (1985) kirjailijan työstä luotua mielikuvaa haavikkomaisesti pilkaten: ”Kun on kaiken sanonut, voisi ryhtyä kirjailijaksi. Niin kuin täsmällisesti puhutaan, että ’halusi kirjailijaksi’, ’hänestä tuli kirjailija’, ei että ’sanoi sitä’, ’toi julki tätä’. Ei asian sanominen tee kirjailijaa, vaan paljo puhe, ’tuotanto’.” (Rk 76) 

Tai vielä suoremmin, vielä opettavaisempaa miehen kieltä kirjoittaen, koska suomalainen kirjailija ei ole koskaan täysivaltainen mies, vaan poika, rattopoika tai taata: ”Ontelo. Naaraan tapa. Jos kirjoitan, se on yhtä kuin ammun. Sana ja asia. Laaki ja vainaa.” (Rk 101)