Valokuvauksen Juha Mieto | Hannu Hautala

Hannu Hautala ja lapintiainen. Tuntemattoman kuvaajan otos teoksesta Nokikkain.


MARKKU TURUNEN

Nokikkain. Hannu Hautalan elämä

Otava 2007, 252 s.

Luonnonvalokuvaaja Hannu Hautala (s. 1941) oli niin kaukaa viisas, että hän pyysi elämänkerturikseen miehen pystymetsästä. Kerran tavattuaan hän valitsi kirjailija Markku Turusen, joka ei edes omista kameraa.

Puolueettoman kertojan Hautala otti senkin takia, että hän halusi selvyyden ”suureen manipulaatiosotaan”, jossa hänelle tarjottiin konnan roolia. Digitekninen kuvan muokkaus tulehdutti luonnonkuvaajien välit niin, että tarvittiin ammattikirjailija, joka sai haastatteluja myös Hautalan vihollisten leiristä.

Digi-inttäminen vie kirjasta 50 sivua. Hautalan muihin töihin nähden sen osuus on kohtuuton, varsinkin kun selviää, että hän itse ei osaa käyttää tietokonetta. Kuusamon kotka haluttiin ampua alas, mutta kauas näkevä edelläkävijä osaa tarpeen tullen käyttää kynsiään ja terävää nokkaansa pelastaakseen itsensä.

Bittiajan kuvausta, vuoden 2002 tohtoripromootiota ja vuonna 2007 vihittyä Hannun jäljet -keskusta lukuunottamatta valokuvauksen Juha Miedon vaiheet selviävät Jorma Blomqvistin kirjasta Hautalan valitut, 1995, ja tähän teokseen Turunenkin viittaa useasti.

Kirjansa nimeksi Hautala esitti ”Auton alta tohtorinhatun alle”. Tämän kaaren Turunen jakaa neljään päälukuun Joutsen, Kuukkeli, Kotka ja Uivelo, jotka ovat Hannun henkilinnut. Materiaalia on kerätty 62 haastattelulla eikä toisteisuudelta vältytä, kun sama juttu pomppii useamman henkilinnun mukana.

Toisaalta Hannun vanhempien etunimet Saara ja Martti selviävät vasta hakemistosta. Kansakoulunopettaja ja kyläkauppias Töysässä ja Tuurissa saattaisivat kuitenkin olla avaimia siihen, miksi heidän poikansa pelkää kuolevansa nuorena. Kun Hannu näkee ilman rillejä yhtä huonosti kuin kaverinsa Jorma Luhta, miksi molemmista kehittyi huippukuvaajia?

Huippukuvan voi näpätä tuurilla ja taidolla, mutta yli miljoonan kuvan arkisto syntyy jumalattomalla työllä, eikä Hautalan miljoona-arkistolla tekisi juuri mitään, jos se olisi yhtä sekaisin kuin hänen autonsa sisätilat.

Hautalan arkisto liikkuu myös bitteinä ja se tuottaa miljoonia, koska sitä hoitaa hänen vaimonsa Irma. Ilman Irmaa Hannun kirjoja ei olisi ilmestynyt yli 40 suomeksi ja sen lisäksi seitsemällä muulla kielellä.

Irma saakin henkilöhakemistossa kaksi kertaa enemmän merkintöjä kuin seuraavaksi mainituimmat Antti Leinonen, Teuvo Suominen ja luottotaittaja Markku Tanttu, jolle kirja on omistettu.

Irmaa kiitetään pitkin kirjaa, mutta hänen työhönsä ei syvennytä tarkemmin. Emme saa tietää edes hänen tyttönimeään, vaikka savolaista lukijaa saattaisi kiinnostaa, miksi Hautalat vihittiin juuri Kuopiossa joulun alla 1971.

(Savon Sanomat 31.12.2007)